— Kauhean kuumahan sinulla on!
Herra puraisi huultaan. — Helsingissä, miten toverillisesti sinä nyt! — —
— Miksi tekeytyisin vieraaksi?
— Ei vieraaksi — — tuttavallisemmaksi.
— Ei ole mahdollista.
— Sitäkö kuulemaan sinä kutsutit minut tänne, puolikuolleeseen pikkukaupunkiin?
— Pyysin sinua tänne siksi, että tämä tavallaan oli tienvarressa meille molemmille. Ja myöskin siitä syystä, että me täällä, missä ei kukaan meitä tunne, voimme rauhassa keskustella vaikka keskellä kaupunkia.
— Eikö keskellä toria, — ivaili toinen.
Nainen ei vastannut. — En enää tahtonut mitään salaisia tapaamisia, jatkoi hän tyynesti — sen kyllä ymmärrät. Mutta täytyihän meidän tavata. On kai meillä paljonkin toisillemme sanottavaa.
— Tämän kuultuani en todellakaan sitä ymmärrä. — Hän puhui kiihkeän kiihoittuneesti.