Mutta vaahdon haihduttua näin sen tilalla — helmen.
Rakkautta, jonka haluna on antaa, vain antaa, tarvitaan aina. Sairas ruumis ei tee meitä kykenemättömiksi sen rakkauden palveluksessa. Voimme näin ollen sanan syvimmässä tarkoituksessa täyttää tarkoituksemme ihmisinä, riippumatta siitä mitä muuten voimme olla tai tehdä.
Haparoiden olen etsinyt tietä ajatuksesta ajatukseen, totuudesta totuuteen. Olen noussut kuin portaita ja nyt olen kukkulalla. Olen löytänyt sen, mikä käsittääkseni antaa sekä minun että muiden elämälle tyydytystä, sisältöä ja sovittavaa tarkoitusta.
Täten kääntyi tappio minulle voitoksi.
Ennen en jaksanut kantaa ajatusta, että sinä jossain suhteessa jäisit muista jälelle. Kun Lennart Reichenhart kantoi Elsaa sylissään, katsoin tavallisesti toisaalle. En tahtonut nähdä toisten tekevän jotain kaunista, johon sinä tavalla tai toisella et pystynyt. Nyt kun tulen tällaista ajatelleeksi, en enää koeta kieltää tosiasioita. Ajatukseni muodostuvat vain hartaaksi toivomukseksi puolestasi.
Lennart Reichenhart ei kauan saa iloita Elsastaan. Hän ei huonone yhtä nopeasti kuin minä, mutta hän huononee joka tapauksessa. Mutta kun Elsa on poissa ajallisuudesta, elää se mitä Lennart nyt on hänelle. Se on muodostuva voimaksi hänen vastaisessa elämässään. Sillä sekä tällä että tuolla puolen rajan pitää se sana paikkansa: Heidän tekonsa seuraavat heitä.
Näitä ajatellessani tahtoisin hartaasti pyytää: Albert, älä tärvele omaa elämääsi. Älä säästä, älä köyhdytä itseäsi.
Surua sanotaan siunauksen tuojaksi. Ajatus ei ole uusi. Mutta se voi olla meille teoriaa tai todellisuutta. Sinä teit sen todellisuudeksi minulle. Ethän vain jättäne itseäsi osattomaksi tällaisesta todellisesta hyvästä!
Älä tyydy kuoreen! Etsi parempaa niin löydät. Pyri elämän
ehtymättömälle alkulähteelle. Siellä selviää elämän tarkoitus!
Silloin käsität myöskin, etten siirry pois täältä onnettomana ja
murtuneena vaan sydän täynnä valoisaa tulevaisuudentoivoa.