Istuin käännöstyöni ääressä, kun Helmer yhdentoista maissa tuli kotiin.
— Sinä sitä jaksat ja viitsit, sanoi hän laskien hattunsa pöydälle eteeni. — Tuollaisen näkeminenkin hermostuttaa minua.
Jatkoin vastaamatta.
— Et edes viitsi sanoa hyvää iltaa miehellesi!
— Kun hän väsyneenä päivän työstä palaa kotiin! — Työnsin paperit syrjään ja nousin. — Tai pitäisikö minun tiedustella onnistuitko saamaan ensiluokkaista likööriä?
— Sinä olet huonolla tuulella — kuten enimmäkseen.
— En ollut, mutta minua harmitti huomautuksesi siitä, että jaksan.
Se ei aina ole helppoa.
— Mikä pakottaa siihen?
— Lapsen tulevaisuus ja sinun elintapasi.
— Sinä olet hullu.