— Hän pystyy kuitenkin hoitamaan virkaansa?
— Ehkä, paha kyllä.
Katsoin kysyvästi häneen. En ymmärtänyt.
— Taloudellisesti olisi tietysti hirveän vaikeata, jos minun pitäisi maksaa hänen puolestaan johonkin sairaalaan. Mutta se olisi helpompaa muuten. — — — Kysyikö hän teiltä jotain minusta?
Hätkähdin äkkikäännettä rouva Biondin puheessa. Ja tunsin punastuvani. Sillä herra Biondin viime kysymys tuntui minusta tällä hetkellä entistä merkillisemmältä.
— Te ette vastaa. Minä ymmärrän, että hän kysyi.
— Ainoastaan sitä, olitteko yksin kun tapasimme.
Rouva Biondi hymyili omituisesti ja väsyneesti.
— Hän häpesi, mutta täytyi kuitenkin kysyä. Minä ymmärrän.
— Te ymmärrätte miestänne luullakseni hyvin.