— Eikö pullollinen esim. hyvää manitonviiniä maistuisi mainiolta?
Niin odottamatta ja äkkiä puhuttelemani henkilö käännähti kiiruusti ympäri, vitkasteli hetkisen, vaan puhui sitte soinnukkaalla, pehmeällä äänellä:
— Kiitos, lasillinen vettä maistuisi todellakin erinomaisen hyvältä.
Kohta paikalla pääsimme asuntoni portille ja minä sanoin: Istukaa tuohon rapuille, minä käyn kellarista hakemassa mitä tarvitsemme.
Enkö lie kiireistäni tarkemmin katsellut vierastani vai liekö samea katseeni kellarissa ollessani selinnyt, mutta palattuani kellarista hämmästyin suuresti. Edessäni seisoi miehen pukuun puettuna kaunis naapurini, Hallin hyyryläinen.
Hän näytti niin erinomaisen sievältä.
— Mitä ihmettä! Onko tänä yönä ollut naamiaiset jossain?
— Ei, vastasi hän, ei mikäli minä tiedän.
— Mutta miksi te sitte olette pukeutunut mieheksi ja miksi olette ulkona kello 4 aamulla? Mitenkä te uskallatte, eikö teitä peloita?
Vastaamatta mitään nousi hän ylös ja aukasi nuttunsa. Rinnan vasemmalla puolella kimalsi hopeainen tähti ja kotelosta hänen kupeellaan näkyi kahden revolverin päät. Hän ojensi minulle nimikorttinsa: