Baptisteilla sitä vastoin oli nuori naimaton pappi, jonka ääni voi kuulua neljänneksen päähän, sanalla sanoen mies joka osasi puhua suunsa puhtaaksi.
Päivä päivältä kävi selvemmäksi, että meidän laitoksemme oli kumoon menemäisillään ja että jotain piti tehdä, jollemme tahtoneet sulkea porttejamme ja tehdä vararikkoa. Ja eräänä päivänä tulivat kaikki liittomme kannattajat minun asuntooni keskustelemaan asiasta.
Minä olin jo tehnyt päätökseni ja odotin ainoastaan, että minun neuvoani kysyttäisiin, ennenkun itse annoin sen.
— Mitä me tarvitsemme, sanoin minä, on naissaarnaaja. Hän tulee nostamaan aika huomiota ja kääntää tuulen pois baptistien tuulimyllystä, ja jos hän on vielä kaunis, jollainen hänen luonnollisesti täytyy olla, niin minä lyön vetoa teidän kanssanne — suokaa anteeksi — te voitte olla vakuutettuina siitä että neljäntoista päivän kuluttua meidän vanhassa metodistikirkossamme on ainoastaan seisomapaikkoja enää jälellä.
— Mutta mitä me teemme pastori Brewsterin kanssa? kysyi muuan kirkkoväärti. Hän on saarnannut meille nyt jo neljäkymmentä vuotta ja olisihan synti ottaa pois häneltä leipänsä.
— No kyllä siitä asiasta helposti suoriutuu, sanoin minä. Annamme hänelle eron eläkkeen kanssa, eikä hänellä voine mitään sitä vastaan olla. Mitä kysymyksessä olevaan naispappiin taas tulee, niin on minulla sellainen jo tiedossa; minä näette tiedän, missä hän nykyään on ja kuinka suuren palkan hän tahtoo.
Kirkon kannattajat hyväksyivät arvelematta minun ehdotukseni, ja muutamien päivien kuluttua oli pastori Brewster ottanut eron saaden puolen palkastaan eläkkeenä. Kirkkoneuvosto oli kutsunut korkeasti kunnioitettavan Mathilda Marschin seurakunnan sielunhoitajaksi ja mainittu arvoisa neiti oli suostunut seurakunnan pyyntöön.
Hän voi olla noin viidenkolmatta vuoden ikäinen ja kaunis hän oli kun öljymaalaus seisoessaan saarnatuolissa mustassa silkkipuvussaan vastasilitetty valkea melkein samanlainen kaulus kaulassa, jollaisia papitkin käyttävät. Ensi kerran hänet nähdessäni en voinut olla ilman mielipahaa ajattelematta, ettei hän mennyt johonkin varieteeteaatteriin tai sirkukseen, missä hän pian olisi voinut ansaita sekä itselleen että jollekin kekseliäälle johtajalle kauniin omaisuuden. Laulajattarena ja tanssijattavena olisi hän ollut vähintäin kuuden sadan dollarin arvoinen viikossa. Mutta eiväthän naiset osaa arvostella kykyjään silloin kun heillä on sellaisia ja he tekevät juuri sitä, miksi luonto ei ole heitä aikonut. S Neiti Marschin tultua kääntyi onni heti meille myötäiseksi. Kun hän oli sekä nuori että naimaton, niin olihan päivän selvä, että hänellä oli suuri vaikutus seurakunnan nuoriin miehiin, ja kun hän antoi heidän ymmärtää, että hän ihan varmaan uskoi papiston naimattomuuteen eikä hänellä milloinkaan ole ollut aikomusta mennä naimisiin, niin antoi suurin osa naisia hänelle anteeksi sen että hän oli niin kaunis. Hän osasi pitää ihan ensiluokan saarnojakin, ja minä luulen olevani kykenevä arvostelemaan sellaista, sillä yhteen aikaan oli minulla asioimistoimisto valmiiden saarnojen myymistä varten papeille, enkä minä koskaan laskenut mailmaan ainoatakaan saarnaa, jota en ollut itse lukenut läpi.
Niinkun olin ennustanut, eivät baptistit voineet kestää kilpailua, kun kerran olimme päässeet alkuun naissaarnaajamme kanssa työskennellessämme.
Heidän saarnaajansa alkoi ottaa sairasvoimisteluja laajentaakseen rintaansa, jotta äänensä voisi kuulua puolta pitemmän matkan päähän, mutta ei siitä ollut mitään apua. Hänen kuulijakuntansa väheni viikko viikolta, ja kun meidän kirkkomme oli ihan täpösen täynnä kansaa, laskeusi vuokra hänen kirkkonsa penkeiltä laskeumistaan.