XV LUKU.
Dan — Bashan — Genesaret — Kuulu näköala — Palestiinan pienuus
— Historiallisia muistoja — Maan luonne — Beduiinipaimenia —
Vilauksia harmaasta muinaisuudesta — Grimesin beduinit — Eräs
Joosuan tappotanner — Tämän soturin sodankäynti — Barakin tappelu
— Kaiken pienuus.
Ratsastettuamme tunnin verran epätasaista kivistä tietä, joka oli puoleksi tulvaveden vallassa, ja kuljettuamme Bashanin tammimetsän läpi, saavuimme Daniin.
Tältä lakeudelta lähtee pienestä kummusta leveä virta kirkasta vettä, joka muodostaa laajan matalan allikon ja sitten rajulla voimalla ja lisääntyneellä vedellä lähtee matkaan. Tämä allikko on yksi Jordanin tärkeimpiä lähteitä. Sen partaat, samoinkuin puronkin, ovat kunnioitettavassa määrässä kauniina kukkivia oleandereita, mutta paikan sanoin kuvaamaton ihanuus ei kuitenkaan järkytä rauhallista mieltä pois suunniltaan, kuten Syyrian matkaoppaista saattaisi odottaa.
Siitä paikasta, josta nyt puhun, kantaisi tykinluoti yli Pyhän maan rajan ja putoisi pyhittämättömään maahan kolmisen mailia rajan taa. Vasta yhden pienen tunnin matkan olimme kulkeneet Pyhän maan rajain sisäpuolella — emme vielä olleet ennättäneet oikein eläytyä siihen, että nyt olimme toisenlaisella maalla kuin olimme kaiken aikaa olleet siihen saakka, ja kuitenkin alkoi historiallisia nimiä jo olla oikein paksulta ympärillämme! Dan - Bashan — Hulehin järvi — Jordanin lähteet — Galilean meri. Ne olivat kaikki näkyvissä lukuunottamatta viimeksimainittua, eikä tämä ollut kaukana. Bashanin pikku kaupunki oli ennen muinoin se kuningaskunta, joka oli Raamatussa niin kuulu häristään ja tammistaan. Hulehin järvi on piplian "Meromin vesi". Dan oli Palestiinan pohjoisraja, Beersheba eteläinen — siitä sananparsi "Danista Beershebaan". Se vastaa meikäläisiä sananparsia "Mainesta Texasiin" tai "Baltimoresta San Franciscoon". Meidän sananpartemme ja israelilaisten sananparsi merkitsevät molemmat samaa — suurta etäisyyttä. Heidän hitailla kameeleillaan ja aaseillaan oli Danista Beershebaan noin seitsemän päivän matka — suunnilleen sataviisi- tai -kuusikymmentä mailia — koko heidän maansa mitta, eikä sille lähdetty ilman suuria valmistuksia ja monia menoja. Tuhlaajapoika matkustaessaan "etäiseen maahan" ei luultavasti mennyt kuin kahdeksan- tai yhdeksänkymmenen mailin päähän. Palestiinan leveys on vain neljästäkymmenestä kuuteenkymmeneen mailiin. Missourin valtiosta voisi leikata kolme Palestiinaa ja vielä jäisi koko joukon ainetta neljänteenkin — ehkäpä tulisi neljäs kokonaankin. Baltimoresta San Franciscoon on monta tuhatta mailia, mutta kun saan vielä eläneeksi pari kolme vuotta, voi tämän matkan junalla kulkea seitsemässä päivässä. (Siihen aikaan kun tämä kirjoitettiin ei pasifikratoja vielä ollut). Jos elän, niin varmaan kuljen maanosamme poikki junalla aina silloin tällöin, mutta epäilemättä yhdessäkin matkassa Danista Beershebaan on kylliksi. Tämä varmaan on näistä molemmista rasittavampi. Jos sen vuoksi satumme huomaamaan, että Danista Beershebaan israelilaisten mielestä oli valtava matka, niin älkäämme silti naurako heille, vaan muistakaamme, että se oli ja on valtava matka, kun sitä ei voi junalla kulkea.
Sillä pienellä kummulla, jonka äsken mainitsin, oli kerran Laishin foinikialainen kaupunki. Zorahista ja Escholista lähti rosvojoukko ja valloitti tämän kaupungin eläen siellä sitten rennosti ja vapaasti, palvellen omatekoisia jumaliaan ja varastaen naapureilta epäjumalia, milloin heidän omansa alkoivat lopen kulua. Jerobeam laati täällä kultaisen vasikan kansaansa lumoamaan ja pidättämään, etteivät he tekisi Jerusalemiin vaarallisia hartausretkiä, jotka voisivat saada heidät jälleen alistumaan laillisen esivaltansa alle. Kaikella kunnioituksella noita vanhoja israeliittoja kohtaan en kuitenkaan voi jättää huomioon ottamatta sitä seikkaa, etteivät he aina olleet kyllin lujia vastustaakseen kultaisen vasikan viettelyksiä. Ihmisluonto ei ole sen jälkeen paljoakaan muuttunut.
Nelisenkymmentä vuosisataa takaperin Mesopotamian arabialaiset ruhtinaat hävittivät Sodoman kaupungin ja muiden vankien keralla veivät mukanaan patriarkka Letinkin ja matkallaan omille mailleen toivat hänet tänne. He toivat hänet Daniin ja Arbaham, joka ajoi heitä takaa, hiipi hiljaa yösydännä kuiskailevain oleanderien keskitse, mahtavain tammien varjossa, ja hyökkäsi makaavain voittajain päälle ja havautti heidät unestaan teräksen kalskeella. Hän sai takaisin Lotin ja kaiken muun ryöstösaaliin.
Lähdimme taas liikkeelle. Olimme nyt vihannassa laaksossa, joka oli viittä tai kuutta mailia leveä ja viittätoista pitkä. Ne joet, joita sanotaan Jordanin lähteiksi, juoksevat sen läpi Hulehin järveen, matalaan, läpimitaten kolmea mailia leveään järveen, ja järven eteläpäästä lähtee koko Jordanin vesi yhdessä uomassa matkaan. Rämeen ja laaksoa paartavain vuorien välillä on melkoinen vyöhyke hedelmällistä maata. Laakson Danin puoleisessa päässä on puolet maasta kovaa ja hedelmällistä ja Jordanin lähteitten kastamaa. Sitä on riittävästi yhdeksi maatilaksi. Se melkein oikeuttaa Danin valloittajain, seikkailevan rosvojoukon, lähettämäin vakoojain innostuksen. He sanoivat: "Me olemme nähneet sen maan ja katso se on sangen hyvä… Se on paikka, jossa ei mitään puutu siitä mitä maan päällä on."
Heidän ihastuksensa oli oikeutettu ainakin siinä mielessä, etteivät he olleet koskaan nähneet näin hyvää maata. Ja sitä oli riittävästi runsaan elannon antajaksi heidän kuudellesadalle miehelleen ja näiden perheille.
Kun olimme saapuneet alas Danilaisen maatilan lakealle osalle, tulimme paikoille, joissa saatoimme kerrassaan ajaa juosten. Se oli huomattava asianhaara.