Samarian täytyi kerran, Elishan aikoina, kestää tuhoisa piiritys Syyrian kuninkaan sitä ahdistaessa. Ruokatavarat nousivat niin suunnattomasti, että aasin päästä maksettiin kahdeksankymmentä hopearahaa ja kyyhkysen lantaa ostettiin ruoaksi.
Tuosta ankarasta ajasta kerrotaan eräs kohtaus, joka antaa sangen hyvän käsityksen näiden sortuvien muurien sisäpuolella silloin vallinneesta hädästä. Kun kuningas eräänä päivänä käveli varustuksilla, "huusi eräs vaimo ja sanoi: 'Auta, minun herrani, oi kuningas!' Ja kuningas sanoi: 'Mikä sinua vaivaa?' ja nainen vastasi: 'Tämä vaimo sanoi minulle: Anna poikasi, että syömme hänet tänään, ja minun poikani syömme huomenna. Me siis keitimme poikani ja söimme hänet. Ja minä sanoin hänelle seuraavana päivänä: Anna poikasi, että nyt söisimme hänet; mutta hän oli piilottanut poikansa'."
Profeetta Elisha sanoi, että neljänkolmatta tunnin kuluessa elintarpeiden hinnat alenisivat melkein olemattomiksi, ja niin kävikin. Syyrialainen armeija purki leirinsä ja pakeni syystä tai toisesta, nälänhätä tuli ulkoapäin autetuksi ja monikin kyyhkyn lannan ja aasinlihan kehno keinottelija teki vararikon.
Olimme iloiset, kun pääsimme lähtemään tästä kuumasta ja pölyisestä vanhasta kylästä ja saatoimme jatkaa matkaa. Kahden aikaan pysähdyimme vanhaan Sikemiin syödäksemme lunshimme ja levätäksemme. Se on Gerisimin ja Ebalin, kahden historiallisen vuoren välillä, joilta muinoin lakikirjat, kiroukset ja siunaukset korkeudesta luettiin alla olevalle juutalaisväelle.
XXI LUKU.
Omituinen entisyyden jäännös — Maailman vanhin "ensimmäinen perhe"
— Vanhin käsikirjoitus — Joosefin oikea hauta — Jaakobin kaivo —
Shiloh — Leiriytyneinä arabialaisten keralla — Jaakobin tikapuut —
Lisää autioita maita — Ramah, Beroth, Samuelin hauta, Beiran lähde
— Kärsimättömyyttä — Lähestyessämme Jerusalemia — Pyhä kaupunki
näkyvissä — Erottelemme sen tärkeimpiä rakennuksia ja paikkoja —
Majautuneina pyhäin muurien sisäpuolelle.
Se kapea rotkolaakso, jossa Nablus eli Sikem on, on hyvin viljelty, ja maaperä on erinomaisen musta ja viljava. Vettä on runsaasti ja sen rehevä kasvullisuus vaikuttaa vielä voimallisemmin vastakohdan vuoksi, jona se on molemmilla puolilla kohoaville karuille kukkuloille. Yksi näistä kukkuloista on vanha Siunausten vuori, toinen Kirouksien vuori. Ja viisaat ihmiset, jotka tutkivat ennustuksien toteutumista, luulevat tässä näkevänsä tämänkaltaisen ihmeen — että nimittäin Siunausten vuori on omituisen hedelmällinen ja se toinen omituisen hedelmätön. Me emme kuitenkaan voineet huomata, että niiden välillä siinä suhteessa oli suurtakaan eroa.
Sikem on kuulu siitäkin, että se oli yksi patriarkka Jaakobin asuinpaikkoja ja niiden heimojen keskustoja, jotka erosivat israelilaisista veljistään ja tunnustivat oppeja, jotka eivät käyneet yhteen juutalaisten alkuperäisen uskonnon kanssa. Tuhansia vuosia on tämä heimo asunut Sikemissä ankaran "tabun" alaisena ja karttaen kauppaa tai muuta yhteyttä muitten ihmisten kanssa, kuuluivatpa nämä mihin uskontoon tai kansallisuuteen tahansa. Moneen sukupolveen ei heitä ole ollut kaiken kaikkiaan muuta kuin sadasta pariinsataan henkeen, mutta yhä he vain pitävät kiinni vanhasta uskostaan ja noudattavat vanhoja menojaan ja tapojaan. Puhukaa sitten vanhoista suvuistanne! Ruhtinaat ja ylimykset ylpeilevät sukujuuristaan, joita voidaan seurata joku satakunta vuotta taapäin. Mitä se merkitsee näiden muutamain Sikemin sukujen rinnalla, jotka voivat ilman ainoatakaan hyppäystä luetella esi-isänsä taapäin tuhansia vuosia — suoraan taapäin niin etäiseen aikaan, että semmoisen maan lapset, jossa jo kahden vuosisadan takaista aikaa pidetään vanhana, aivan hämmästyvät ja käyvät päästään pyörälle yrittäessään sitä käsittää! Tässä teille on ikäarvoisuutta — tässä "sukua" — tässä jaloa rotua, josta kannattaa puhua. Tämä surkea, ylpeä jäännös ennen mahtavasta yhdyskunnasta pysyttäytyy yhä vieläkin kaikesta maailmasta erillään. He elävät yhä samoin kuin elivät heidän esi-isänsä, työskentelevät samoin kuin heidän esi-isänsä työskentelivät, ajattelevat samoin kuin he, tuntevat kuin he, palvelevat Jumalaa samassa paikassa, samat maanpaikat ympärillään ja samalla omituisella patriarkallisella tavalla kuin heidän esivanhempansa enemmän kuin kolmekymmentä vuosisataa takaperin. Yllätin itseni siinä kun töllistelin jotakuta tämän kumman rodun kuljeskelevaa vesaa lumouksen tenhoamana, melkein samalla tavalla kuin katselisi elävää mastodonia tai megatheriumia, joka on elänyt luomisen harmaan aamuvalkeaman aikana ja nähnyt sen salaperäisen maailman ihmeet, joka eli ennen vedenpaisumusta.
Tämän omituisen yhteiskunnan pyhissä arkistoissa säilytetään huolellisesti käsikirjoitusjäljennöstä juutalaisten vanhasta laista ja tätä väitetään vanhimmaksi asiakirjaksi, mitä on maan päällä. Se on pergamentille kirjoitettu ja on neljää tai viittätuhatta vuotta vanha. Mahdoton saada bakshiishitta nähdäkseen. Sen maine on näinä viime aikoina jonkun verran himmennyt monen monen Palestiinaa kuvailevan matkustajan lausuttua mielestään oikeutettuja epäilyksiä sen alkuperäisyydestä.
Joosua antoi Sikemissä Israelin lapsille viimeisen säädöksensä ja samaan aikaan hautasi sinne tammen alle arvokkaan aarteen. Taikauskoiset samarialaiset eivät ole milloinkaan uskaltaneet sitä etsiä. He luulevat julmain, ihmiselle näkymättömäin henkien sitä vartioivan.