Peloissaan ja väräjävin äänin teki mies mitä vaadittiin.
"Te olitte tuskin menneet paikalta, teidän ylhäisyytenne, kun eräs nuorukainen tuli juosten ja sanoi että s'oli teidän ylhäisyytenne tahto, että poika tuli teidän luoksenne heti sillan päähän Southwarkin puolelle. Minä toin nuorukaisen tänne ja kun hän herätti pojan ja toimitti asiansa, niin poika vähän mutisi, kun oli herätetty hänet 'niin aikaisin', kuten hän sanoi; mutta poika pani ryysyt päälleen ja seuras nuorukaista sanoen vain, että s'olis ollut sopivampaa, jos teidän ylhäisyytenne olis tullut itse eikä lähettänyt vierasta — ja sitten — —"
"Ja sitten sinä olet pöllö! — pöllö, jota helposti voi pettää! Menköön koko sukukuntasi hirteen! Mutta kenties ei mitään vahinkoa ole tullut. Kenties ei pojalle ole tahdottu mitään pahaa. Minä menen noutamaan häntä. Laita pöytä kuntoon. Mutta ootappas! Sänkypeite oli pantu niin, kuin joku makaisi sen alla — oliko se sattumuksesta?"
"Sitä en tiedä, hyvä ylhäisyytenne. Näin nuorukaisen töhrivän sitä — hänen ku tuli poikaa hakemaan."
"Tuhat tulimmaista! Sen hän teki minua pettääkseen — voittaakseen aikaa. Kuules nyt! Oliko tämä nuorukainen yksin?"
"Aivan yksin, teidän ylhäisyytenne."
"Onko se vissiä?"
"On, teidän ylhäisyytenne."
"Älä nyt hätäile laisinkaan — mieti asiaa, mieti tarkoin, mies."
Hetkisen aprikoituaan, palvelija sanoi —