Aika nipistys Tomin käsivarteen pidätti yhtäkkiä hänen sujuvan kielensä ja sai hänen kasvonsa punastumaan, mutta ei mikään näkyvä hämmästys läsnäolevissa osoittanut, että tämä oudon outo puhe oli tullut huomatuksi eli herättänyt levottomuutta.
Eräs sihteeri luki nyt ilmoituksen, että kuningasvainaja jo eläessään oli aikonut koroittaa Hertford'in kreivin herttuaksi ja hänen veljensä, sir Tuomas Seymour'in, päärin arvoon ja myös antaa Hertford'in pojalle kreivin arvonimen niinkuin myöskin senkaltaisilla arvoilla muistaa hovin muita suuria palvelijoita. Neuvosto oli päättänyt pitää istunnon helmikuun 16 päivänä, näiden arvonimien antamiseksi ja vahvistamiseksi. Koska kuningas vainaja ei kuitenkaan ollut kirjallisesti vahvistanut mitään tiloja näiden arvonimien kannattamiseksi, niin Neuvosto, joka tunsi hänen yksityiset toivomuksensa tässä kohden, oli katsonut soveliaaksi jakaa Seymour'ille "500 puntaa maata" ja Hertford'in pojalle "800 puntaa maata ja 300 puntaa ensimmäisistä piispantaloista, kuin joutuisivat joutilaiksi" — jos näet nykyinen majesteetti siihen suostuisi.[8]
Tom oli jupisemaisillaan julki jotakin, kuinka tarpeellista muka oli maksaa ensin pois kuningasvainajan velat, ennenkun tuhlattaisiin kaikki nuo rahat; mutta kevyt kosketus käsivarteen aprikoivan Hertford'in puolelta pelasti hänet tästä malttamattomuudesta. Hän antoi sentähden kuninkaallisen suostumuksensa puhumatta yhtään halkaistua sanaa, mutta suurella sisällisellä tyytymättömyydellä. Hänen istuessaan hetkisen tuumailemassa, kuinka huolettomasti hän nyt suoritti moisia merkillisiä ja loistavia ihmetöitä, johtui hänen mieleensä myöskin tää ajatus: miksikä ei nyt samalla tehdä äitiänsä Offal Court'in herttuattareksi ja antaa hänelle maatilaa? Mutta surullinen ajatus pyyhkäisi pois tämän tuuman: olihan hän ainoastaan nimeksi kuningas, nämä vakavat, kokeneet vanhukset ja suuret miehet hänen herrojaan; heille oli hänen äitinsä ainoastaan sairaan mielen luoma. He yksinkertaisesti vain kuuntelisivat hänen tuumiaan epäuskoisella korvalla ja lähettäisivät sitten noutamaan tohtoria.
Äitelä työ kului hitaasti. Anomuksia luettiin ja julistuksia ja patentteja ja kaikellaisia pitkäpiimäisiä, toistelevaisia ja väsyttäviä papereita pakistiin valtion asioissa. Ja lopuksi huokaili Tom hyvin haikeasti ja mumisi itsekseen: "Mitä syntiä olin sitten minä tehnyt, kun laupias Jumala otti minut pois kedoilta ja vapaasta ilmasta ja auringon paisteesta ja salpasi minut tänne ja teki minusta kuninkaan, kiduttaakseen minua näin?" Tuosta tuo niin rasitettu pikkuinen pää parka noikkasi hetkisen ja kaatui sitten yhtäkkiä kallelleen hänen hartioilleen; ja valtakunnan asiain meno joutui pysähdyksiin, kun puuttui tuo tarpeellinen toimitusmies, joll' oli vahvistava valta. Hiljaisuus hiipi tuon lepäävän lapsen ympärille, ja kuningaskunnan viisaat lakkasit laskemasta neuvojaan.
Aamupäivällä oli Tomilla, vartiainsa Hertford'in ja St. Johnin suostumuksella, hupaisa hetki yhdessä lady Elisabethin ja pikkuisen lady Jane Grey'n kanssa, vaikka tosin prinsessojen mielet olit masentuneet kovasta iskusta, joka oli kohdannut kuninkaallista huonekuntaa. Ja tämän visiitin lopussa hänen "vanhempi sisarensa" — sittemmin historian tunnettu "verinen Maria" — jäähdytti häntä juhlallisella puhelulla, jolla hänen silmissään oli ainoastaan yksi ansio, sen lyhyys. Hällä oli nyt muutama hetkinen itseään varten, ja sill'aikaa päästettiin hänen luokseen heikollainen poika, noin kahdentoista vuoden vanha, jonka puku — költeri, housut ja kaikki tyyni — oli musta, jos luetaan pois lumivalkoinen jäykkä kaulus ja pitsit lanteilla. Mitään muuta surun merkkiä hällä ei ollut kuin punainen nuora hartialla. Tämä poika astui esiin hyvin epäröivästi, pää kumarassa ja paljaana, ja lankesi polvilleen Tomin eteen. Tom istui hiljaa hetkisen ja katseli häntä vakaasti. Sanoi sitten —
"Nous' ylös, poika. Kuka sä olet? Mitä sä tahdot?"
Poika nousi ja seisoi siinä miellyttävä levollisuus ryhdissään, mutta huolen ilme kasvoissaan. Hän sanoi —
"Varmasti te muistatte minua, herra. Minä olen teidän piiska-poikanne."
"Minun piiska-poikani?"
"Sama poika, teidän armonne. Olen Humphrey — Humphrey Marlow."