Nähdessään herra Humphreyn epäröivän, Tom rohkaisi häntä jatkamaan, sanoen olevansa "suopealla tuulella."
"Sitten puhun mä suuni puhtaaks, sillä asia painaa sydäntäni. Sittenkun te ette enää ole Wales'in prinssi, vaan kuningas itse, niin voitte te asettaa asiat ja seikat, niinkuin mielenne tekee, eikä kukaan voi nousta jupisemaan teitä vastaan. Sentähden ei olekkaan kohtuullista, että te kauvemmin kiusaatte itseänne kuivalla lukemisella, vaan että ennen poltatte kirjat ja käännätte mielenne vähemmän suututtaviin seikkoihin. Jos niin nyt käy, olen minä hukassa ja mun orpo sisareni samassa."
"Hukassa? Kuinka niin?"
"Minun selkäni on leipäni, armollinen herra! Jos minä jään työttömäksi, niin kuolen mä nälkään. Jos te lakkaatte lukemasta, on minun virkani mennyttä kalua, sillä te ette enää tarvitse piiskapoikaa. Älkää ajako minua pois!"
Tom oli liikutettu tästä haikeasta huolesta. Oikein jalomielisellä puuskalla, kuten kuninkaan tulee, haastoi hän —
"Älä huoli hätäillä enään, poikaseni. Sinun virkasi on jäävä pysyväiseksi sinussa ja sinun suvussasi ijankaikkiseen päivään asti." Sitten antoi hän pojalle lämpimän läimäyksen miekkansa litteällä puolella olkapäähän ja lausui: "Nous ylös, Humphrey Marlow, Englannin Kuninkaallisen Huonekunnan Perinnöllinen Yli-Piiska-poika! Hiiteen kaikki surut — minä rupeen taas lukemisiin ja harjoittelen niitä niin huonosti, että heidän täytyy oikeuden mukaan maksaa sinulle kolmenkertainen palkka. Siihen määrään sinun virkatoimesi lisääntyy."
Kiitollinen Humphrey vastasi innostuksen tulessa —
"Kiitokset sulimmat, jaloluontoinen herra! Tämä kuninkaan anteliaisuus
nousee yli kaiken sen, mitä unissanikaan koskaan olen nähnyt onnesta.
Nyt tulen minä totisesti onnen myyräksi kaikkina päivinäni, ja koko
Marlowin perhe mun jälkeeni."
Tomilla oli kyllin ymmärrystä käsittämään, että tässä oli poika, joka voi tulla hänelle hyödyksi. Hän siis rohkaisi poikaa puhumaan, ja Humphrey oli ihastunut uskossaan, että hän auttoi Tomia "paranemaan"; sillä joka kerta kun hän oli palauttanut Tomin hämärään muistiin jonkun tapauksen Wales'in prinssin monenmoisista kokemuksista ja seikkailuista kuninkaallisessa kouluhuoneessa taikka muualla palatsissa, huomasi Humphrey, että Tom oli kykenevä "palauttamaan muistiinsa" tapauksen aivan selvästi. Tunnin kuluttua huomasi Tom olevansa hyvin lastattuna todellisilla tiedoilla henkilöistä ja asioista hovissa. Niin että hän päätti joka päivä ammentaa tietoja tästä lähteestä, ja tätä varten aikoi hän antaa käskyn, että Humphrey milloin hyvänsä päästettäisiin kuninkaan luo, jos nimittäin Englannin majesteetin puheilla ei sattuisi olemaan muuta väkeä. Humphrey oli tuskin laskettu ulos, ennenkuin lordi Hertford astui sisään, tuoden lisää rettelöitä Tomille.
Hän sanoi, että Neuvoston lordit, jotka pelkäsit, että mahdollisesti joku liioiteltu kertomus Kuninkaan muka turmeltuneesta terveydentilasta oli hiipinyt ulos ja kierteli kansassa, että nämä lordit pitivät viisaimpana ja paraimpana, että hänen majesteettinsa parin päivän päästä rupeisi syömään päivällistä julkisesti. Hänen terve ihonsa ja reippaat askeleensa, jota avustaisi tarkasti noudatettu tapojen maltti ja käytöksen levollisuus ja alentuvaisuus, silloin varmemmasti vaientaisivat yleisen valtasuonen — jos nimittäin pahat huhut olisit liikkeellä — kuin jos joku muu neuvo keksittäisiin.