"Jos jolloinkin te joutuisitte onnettomuuteen — josta Jumala teitä varjelkoon! — niin tulkoon teidän hyvyytenne minua kohtaan tänä päivänä muistetuksi ja palkituksi."
Tom kääntyi kreivi Hertfordin puoleen sanoen —
"My lord, onko mahdollista, että oli olemassa oikeita todistuskappaleita tämän miehen kauheaan tuomioon?"
"Se on laki, teidän armonne, myrkyttäjille. Saksassa keitetään vääränrahantekijät kuoliaaksi öljyssä, mutta heitä ei heitetä siihen yhdellä kertaa, vaan vähitellen vajotetaan he alas ja hitaasti, köyden päässä, ensin jalat, sitten sääret ja sitten —"
"Oi, älkää sanokkokkaan, my lord, en kestä sitä kuulla!" huudahti Tom peittäen kasvonsa käsillään, ikääskuin varjellaksensa silmänsä kuvalta. "Pyydän teitä, lordi hyvä, ryhtymään toimiin lain muuttamiseksi — ooh, älkää antako kurjain luomain enää tulla kiusatuksi mokomalla rääkkäyksellä".
Kreivin kasvoissa näkyi syvän kiitollisuuden ilme, sillä olipa hän jalo ja laupias mies luonnollaan — mikä ei suinkaan ollut tavallista hänen luokassaan tähän kovakouraiseen aikaan. Hän sanoi —
"Nämä teidän majesteettinne jalot sanat ovat lempeyttäneet hänen tuomionsa. Historia on muistava ne teidän kuninkaallisen huonekuntanne kunniaksi".
Alasheriffi oli juuri viedä vangin ulos. Tom antoi silloin hälle merkin odottaa sanoen —
"Hyvä sir, tahdonpa vielä vähä tutkia tätä asiaa. Mies on sanonut, että hänen tekonsa on ainoastaan pintapuolisesti todistettu. Kertokaa mulle mitä tiedätte jutusta".
"Jos teidän majesteettinne suvaitsee, niin tahdon sanoa, että oikeudessa kävi ilmi, että tämä mies oli tunkeutunut erääseen taloon Islington'in pienessä kylässä, jossa eräs mies makasi sairaana — kolme todistajaa sanoo sen tapahtuneen kello kymmenen edellä puolenpäivän, kaksi muutamia minuutia myöhemmin — kipeä mies oli yksinään sinä aikana ja nukkui — ja syytetty mies tuli ulos jälleen ja meni tiehensä. Kipeä mies kuoli tunnin kuluttua, väännettyään itseään värveissä ja tulisissa tuskissa".