"Onko kukaan nähnyt myrkkyä annettavan miehelle? Onko löydetty hänessä myrkkyä?"
"Ei tosin, teidän majesteettinne?"
"Kuinka sitten tiedetään, että mitään myrkkyä yleensä on annettu?"
"Jos teidän majesteettinne suostuu, niin tohtorit todistavat, ellei kukaan kuole semmoisilla oireilla muu kuin myrkytetty".
Tärkeä todistus tämä — moisena yksinkertaisena aikana. Tom tunsi sen kauhean merkityksen ja sanoi —
"Tohtorit tuntevat ammattinsa — kenties ovatkin he oikeassa. Asia näyttää pahalla tälle miesraukalle".
"Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, teidän majesteettinne; löytyy enemmän ja pahempaa. Monet ovat todistaneet, että eräs noita-akka, joka sittemmin jätti kylän ja meni kukaties minne, on ennustanut ja kuiskannut sen salaisesti ihmisten korviin, että kipeä mies olisi kuoleva myrkystä. — vieläpä lisäksi, että joku vieras olisi antava hälle sitä — ruskeahiuksinen vieras ja puettu kuluneeseen ja huonoon pukuun; ja tämä vanki sopii nyt ihan karvalleen tuon noidan kertomukseen. Teidän majesteettinne on varmaankin antava tälle asianhaaralle sen tärkeyden, joka sille tulee, nyt nähtyänne, että se oli ennustettu."
Tämä oli polttavan tärkeä todistus näinä taikauskoisina päivinä. Tom tunsi asian olevan hukassa; jos todistuskappaleilla yleensä oli mitään voimaa, niin tään miesraukan syy oli näytetty toteen. Mutta yhtäkaikki tarjosi hän vangille vielä yhden mahdollisuuden sanoen:
"Jos voit lausua jotakin puolestasi, niin puhu".
"En mitään, joka auttaisi minua, kuninkaani. Minä olen syytön, mutt'en voi sitä näyttää toteen. Mulla ei ole mitään ystäviä; muuten voisin minä todistaa, etten ollut Islington'issa sinä päivänä. Niinpä voisin näyttää todeksi, että minä mainittuun aikaan olin kolmen penikulman päässä sieltä. Minä olin, näetten, Wipping'in vanhoilla rapuilla, ja minä voisin, jos olisi ystäviä, todistaa, oi kuninkaani, että sen sijasta kuin otin ihmishengen, kuten he sanovat, niin minä samaan aikaan pelastin ihmisen. Eräs hukkuva poika — —"