Kuitenkin nousi pian hänen nuorukaisuteliaisuutensa ja voitti nämä mielistelevät ajatukset ja tunteet. Hän oli kärkäs tietämään mitä lajia kuoleman syntiä vaimo ja pikkuinen tyttö olit tehneet; niinpä hänen käskystänsä nuo kaksi pelästynyttä ja nyyhkyttävää olentoa tuotiin hänen eteensä.
"Mitä nämä ovat tehneet?" kysyi hän sheriffiltä.
"Teidän majesteettinne, heidän niskoillaan lepää synkkä rikos, ja se on selvästi todistettu, jonkatähden tuomarit ovatkin määränneet heidät lain mukaan hirtettäväksi. He ovat myyneet itsensä saatanalle — moinen on heidän rikoksensa."
Tommia pöyristytti. Häntä oli opetettu inhomaan ihmisiä, jotka tekivät moisen jumalattoman työn. Kuitenkaan hän ei voinut kieltää itseltään sitä iloa, jonka uteliaisuuden tyydyttäminen tuottaa tällä ijällä, ja sentähden hän kysyi —
"Missä tämä tapahtui — ja milloin?"
"Eräänä yösydännä joulukuussa — eräässä kirkkorauniossa, teidän majesteettinne."
Tommia pöyristytti taasen.
"Kuka oli siellä läsnä?"
"Ainoastaan nämä molemmat, teidän armonne — ja se toinen".
"Ovatko he tunnustaneet?"