"Kuinka vanha on lapsi?" kysyi Tom.
"Yhdeksän vuotta, majesteetti."
"Onko lapsella Englannin lain mukaan oikeutta tehdä sopimusta ja myymään itseänsä, my lord?" kysyi Tom kääntyen erään oppineen tuomarin puoleen.
"Laki ei salli, että lapsi yhtyy mihinkään tärkeään asiaan, armollinen herra, koska se on sitä mieltä, ettei lapsen lapsekas ymmärrys sovi kilvoittelemaan niiden kypsyneempäin ymmärryksen ja pahojen aikeiden kanssa, jotka ovat vanhemmat kuin se. Saatana voi kyllä ostaa lapsen, jos niin tahtoo ja lapsi siihen suostuu, mutt'ei englantilainen — tässä viime tapauksessa julistettaisiin sopimus mitättömäksi."
"Silloin se minusta on törkeää epäkristillisyyttä ja hyvin tyhmästi tuumittu, että Englannin laki kieltää oikeuksia englantilaisilta, tuhlatakseen niitä saatanalle!" huudahti Tom vilpittömällä kiivaudella.
Tämä uuden uutukainen tapa katsella asiaa herätti paljon hymyilyä, ja monet päät panivat sen muistiin, kertoakseen sitä hovissa todistuksena Tomin omituisuudesta ja edistyksestä henkiseen terveyteen.
Vanhempi "pahantekijä" oli herennyt nyyhkyttämästä ja tarttunut kiinni Tomin sanoihin pingoitetulla pirteydellä ja kasvavalla toivolla. Tom huomasi seikan, ja sepä lujasti vahvisti hänen myötätuntoisuuttaan vaimo parkaa kohtaan tässä vaarallisessa ja turvattomassa asemassa. Hetkisen päästä hän kysyi —
"Millä lailla ovat he menetelleet, nostattaaksensa myrskyn?"
"He ovat riisuneet sukkansa, sire."
Tämä kummastutti Tomia ja kiihoitti samalla hänen uteliaisuuttaan kuumeen helteesen. Hän sanoi innoissaan —