"Minä uskon vaimon puhuneen totta. Jos minun äitini olisi hänen sijassaan ja olisi saanut tuon voiman saatanalta, niin hän ei tuumaisi hetkeäkään, vaan kutsuisi myrskynsä ja saattaisi koko maan raunioihin, jos hän sillä voisi pelastaa minun menetetyn henkeni! Tämä todistaa, että muut äidit on tehty saman mallin mukaan. Sinä olet vapaa, vaimo hyvä — sinä ja sinun lapsesi — sillä minä uskon sinut viattomaksi. Nyt ei sulla ole mitään pelkäämistä, kun olet anteeksi saanut — vedä siis sukat jalastasi! — ja jos voit tehdä mulle myrskyn, niin tulet sinä rikkaaksi!"
Pelastettu vaimo kävi äänekkääksi lausuessaan kiitollisuuttaan ja valmistautui tottelemaan, samalla kun Tom katsoi häneen pingoitetulla, vähän pelon sekaisella odotuksella. Hovimiehet osoittivat selvästi hätäisyyttä ja levottomuutta. Vaimo paljasti oman jalkansa ja pikku tyttönsäkin ja koki silminnähtävästi parastansa palkitakseen kuninkaan jalomielisyyttä maanjäristyksellä, mutta se oli kokonaan turhaa työtä ja pettymystä. Tom huokaili ja sanoi —
"Kas niin, vaimo parka, älä huoli siitä enää; sinun kykysi on jättänyt sinut. Mene matkaasi rauhaan; ja jos tuo kyky kenties kerran maailmassa palajaa, niin älä unohda mua silloin, vaan hanki mulle aika myrsky."
KUUDESTOISTA LUKU.
Juhlapäivälliset.
Päivällistunti lähestyi — ja kummallista kyllä, tuotti ajatus niistä hyvin vähän mielihaikeaa Tomille, pelkoa tuskin ollenkaan. Aamupäivän tapaukset olit ihmeellisesti kärjentäneet hänen luottamustaan itseensä. Tuo pieni tuhkapöperö oli jo, neljän päivän tottumuksen perästä, paremmin perehtynyt vieraaseen ylistupaansa, kuin täysikasvanut ihminen olisi sen tehnyt kuukaudessa. Lapsen mukautuvaisuus vieraisiin oloihin ei ole koskaan sattuvammin todistettu.
Rientäkäämme nyt yhdessä muutamien valittujen kanssa suureen juhlasaliin ja heittäkäämme silmäys ympärillemme siellä, sillaikaa kuin Tom tehdään valmiiksi upeaa toimitusta varten. Se on lavea sali kullatuine patsaineen ja seinäpylväineen ja maalatuine seinineen ja kattoineen. Oven pielessä seisoo pitkiä kaartilaisia, jotka ovat liikkumattomat kuin patsaat ja puetut rikkaisiin ja koreihin pukuihin, käsissä partuskat. Korkealla parvella, joka ympäröi koko salin, sijaitsee soittokunta sekä sullottu joukko porvareja, molempia sukupuolia, loistavissa puvuissa. Keskellä huonetta, kohoitetulla lavalla, on Tomin pöytä. Mutta nyt jätämme sananvuoron vanhalle kronikoitsijalle:
"Eräs herra astuu saliin, kantaen sauvaa, ja heti hänen perästään toinen herra, kantaen pöytäliinaa, jonka he, polvistuttuansa kolme kertaa syvimmällä kunnioituksella, levittivät pöydälle ja laskeuduttuansa taasen polvilleen, vetäytyvät takaisin; sitten tulee kaksi muuta; toisella on taasen sauva toinen kantaa suolasalkkaria, tallrikkia ja leipää; polvistuttuansa, niinkuin edellisetkin tekivät, ja asetettuansa pöydälle mitä heillä oli muassaan, vetäytyvät hekin takaisin samoilla juhlamenoilla kuin ensimmäiset; lopuksi tulee kaksi aatelismiestä, loistavissa puvuissa, toinen kantaen makuveistä kädessään; ja nämä, kumarrettuaan kolme kertaa miellyttävimpään tapaan, lähestyvät pöytää ja hierovat sitä leivällä ja suolalla, aivan yhtä suurella kunnioituksella kuin jos kuningas olisi läsnä".[10]
Tähän päättyivät juhlalliset valmistukset. Nyt kuuluu kaukaa kaikuvista käytävistä torven ääni ja hämärä huuto: "Tie auki kuninkaalle! Tie auki kuninkaan ylhäiselle majesteetille!" Nämä äänet toistetaan monta kertaa — tulevat yhä lähemmälle — lopuksi kajahtaa torvensoitto melkein vasten silmiämme, ja huuto heläjää yltympäri salin: "Tie auki kuninkaalle!" Tällä hetkellä ilmestyy luo loistava joukko ja astuu ovesta sisään tahtimarssissa. Mutta jatkakoon taasen kronikoitsija —
"Ensiksi tulee suuret herrat, paroonit, kreivit, ja sukkarihman ritarit, kaikki rikkaassa puvussa ja paljain päin; sitten tulee kansleri kahden muun virkamiehen välissä, joista toinen kantaa kuninkaallista valtikkaa, toinen valtion miekkaa punaisessa huotrassa, joka on koristettu kultaisilla liljoilla; sitten tulee kuningas itse — jota, niin pian kuin hän näkyy, tervehtii kaksitoista torvea ja joukko rumpuja suurella jyrinällä, samalla kuin kaikki parvella olijat nousevat seisomaan, huudahtaen: 'Jumala siunatkoon kuningasta!' Hänen perästään tulee aatelismiehiä, jotka kuuluvat hänen lähimpään palveluskuntaansa, ja hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan marssii kunniakkaasti hänen viisikymmentä herraa eläkkeen-nauttijaansa kullatuine sotatapparoineen."