"Se on täsmällisin mies mitä koskaan olen nähnyt", virkkoi Jake Parker, seppä; "kun hän menee, tietää jokainen kelloaan katsomatta, että on puolenyön aika."
"Se onkin tietääkseni hänen ainoa avunsa", virkkoi Peter Hawes, kaivostyömies.
"Hän on häpeäpilkku koko seudullemme", lausui Fergusson. "Jos minä olisin tämän kapakan pitäjä, pakottaisin hänet edes joskus sanomaan jotakin, muuten en laskisi häntä sisään." — Sen hän lausui luoden silmäyksen kapakanisäntään, joka sitä silmäystä ei ollut huomaavinaan, koska poistunut mies oli hyvä kuluttaja, — joka ilta kapakasta mennessään oli hän juonut päänsä täyteen.
"Sanokaa, pojat," virkkoi Ham Sandwich, "muistaako kukaan, että hän koskaan olisi tarjonnut kenellekään lasin?"
" Hänkö? Flint Buckner? Voi sinä pyhä Antonius!"
Sellaisia huutoja sateli joka taholta. Ja hetken vaitiolon jälkeen lausui Pat Riley:
"Hän on oikea arvoitus, tuo mies. Ja samanlainen on poikakin, joka hänen luonaan asuu. En ymmärrä heistä kumpastakaan."
"Ei kukaan muukaan ymmärrä", virkkoi Ham Sandwich, "ja jos he ovat arvoituksia, niin mitä sanotte sitten tuosta kolmannesta. Käsittämättömän salaperäisyytensä puolesta on hän noita edellisiä vielä merkillisempi. Paljokin merkillisempi, — eikö totta?"
"On, se on totta se."
Kaikki yhtyivät tähän lausuntoon. Kaikki, paitsi yksi. Se oli uusi tulokas, Paterson. Hän tarjosi lasin koko seuralle ja kysyi, kuka se kolmas on. Kaikki vastasivat yhdestä suusta: "Archy Stillman."