"Hänkö on niin salaperäinen?" kysyi Paterson.
"Sepäs kysymys. Etteikö Archy Stillman olisi salaperäinen!" puhui Fergusson. "Hänen nimensä pitäisi algebran kielellä olla X."
Ferguson oli näet hyvin oppinut.
Paterson tahtoi kuulla hänestä tarkemmin kerrottavan ja kaikki tahtoivat kertoa hänestä, kaikki alottivat yhtaikaa. Mutta Billy Stevens, kapakan isäntä, kutsui heidät järjestykseen, vakuuttaen että on parempi, jos yksi kerrallaan puhuu. Hän kulki ja täytti lasit ja antoi Fergusonille merkin alottaa. Ja Ferguson kertoi:
"Niin, hän on aimo poika, paljoa muuta emme hänestä tiedä. Saa häneltä udella ihan väsymiinsä asti, mutta se ei auta mitään, mitään selkoa ei hänestä saa. Ei varsinkaan hänen tuumistaan eikä puuhistaan eikä siitä, mistä hän on kotoisin. Ja jos koettaa tutkia hänen salaisen kykynsä laatua, silloin rupee hän puhumaan muusta eikä siitä tule sen enempää. Ja arvata voit, niin että silmiäsi samentaa, mutta sitenkään et pääse sen pitemmälle. Ei hänestä tule tolkkua."
"No mikä hänen salainen kykynsä sitten on?"
"Ei se ole hänen näkönsä eikä kuulonsakaan. Eikä muu vaisto, — eikä se ole taikuuttakaan. Päätä itse, — pannaan toimeen suuret silmänkääntönäytännöt, täyskasvaneet maksavat viisikolmatta senttiä, lapset ja palkolliset puolet. Mutta sen voin kertoa, mitä hän osaa tehdä. Te saatte, kuka tahansa, mennä täältä ja kätkeytyä mihin tahdotte — sama se minne ja kuinka kauas —, hän kävelee suoraan ja hakee teidät."
"Mutta sitähän ette todella tarkoittane?"
"Tarkoitamme, juuri sitä. Ilmat eivät merkitse hänelle mitään, luonnon voimat eivät mitään — niistä hän ei välitä."
"Hä, eikö välitä pimeästä, sateesta, lumesta, hä?"