Ravintoloitsija virkkoi:
"Istukaa, rouva Hogan, elkää olko levoton. Archy tilasi täältä vuoteen kolme tuntia sitten, — hän oli perin väsynyt, niinkuin tavallisesti — ja meni nukkumaan. Ham Sandwich, juokse sinä ylös ja herätä hänet. Hän asuu numerossa 14."
Nuori mies tuli kohta ulos ja oli valmis auttamaan. Hän pyysi rva Hoganin kertomaan lähemmin asiasta.
"Hyvä Jumala, enhän voi mitään lähemmin kertoa, — kunpa vain voisinkin! Panin lapseni nukkumaan kello seitsemän ja kun nyt tunti sitten tulin sisään makuulleni pannakseni, oli hän poissa. Hyökkäsin teidän majallenne, mutta te ette olleet siellä; sitten olen hakenut teitä kaikkialta, olen aivan suunniltani säikähdyksestä; nyt olen Jumalankiitos teidät löytänyt ja te kyllä löydätte tyttöni. Tulkaa, kiirehtikää!"
"Käykää edellä, tulen perästä. Käykää te ensiksi kotiinne."
Koko seurue läksi ulos ollakseen mukana siinä haussa. Puoli kyläkuntaa oli liikkeellä, sata miestä ainakin, ja he odottivat mustana parvena naisen mökin ulkopuolella, yhdellä ja toisella liehuva lyhty kädessään. Asetuttiin riviin, jotta kapealla tiellä päästäisiin kulkemaan, ja rivit lähtivät johtajansa perässä astelemaan etelään päin. Muutamien minuuttien perästä oltiin Hoganin majalla.
"Tuossa on vuode, jossa hän makasi", selitti nainen, "siihen hänet jätin nukkumaan kello seitsemän, mutta missä hän nyt on, sen tietää Jumala yksin."
"Antakaa minulle lyhty", sanoi Archy. Hän asetti sen lattialle, laskeusi polvilleen, ollen maaperää tarkoin tutkivinaan. "Tässä on jälkiä", sanoi hän ja osotti lattian useampia kohtia. "Näettekö?"
Useat kumartuivat alas ja koettivat parhaansa mukaan jotakin nähdä. Pari heistä oli huomaavinaan jotakin jäljen tapaista, toiset puistivat päätään ja tunnustivat, että lattian kovalla tasapinnalla ei ollut mitään merkkejä, joita he olisivat voineet erottaa. Yksi virkkoi: "Lapsen jalasta voisi ehkä tähän jäädä jotakin merkkiä, mutta en käsitä miten."
Nuori Stillman meni ulos, piti kynttilää lähellä maata, kääntyi vasemmalle, astui kolme askelta eteenpäin, tiukasti maahan tähystellen. Sitten lausui hän: "Nyt tiedän suunnan. Tulkaa mukaan, joku ottaa lyhdyn."