"Merkillinen taito hänellä on löytää tämä paikka, eikö totta? Mutta tuskin maksoi vaivaa kulkea näin kauas; joku muu paikka olisi kai ollut yhtä hyvä, vai miten?"
Mutta Ferguson ei pitänyt tästä pilasta. Hän vastasi aika kiivaasti:
"Tahdotko väittää, että lapsi ei ole ollut täällä. Hän on ollut täällä, sanon minä. Mutta jos välttämättä tahdotte riidellä, niin…"
"Nyt olen asiasta selvillä", huudahti Stillman. "Tulkaa kaikki tänne ja katsokaa. Se oli ihan nenämme edessä koko ajan emmekä kumminkaan sitä nähneet."
Kaikki nojautuivat katsomaan sitä paikkaa, jossa lapsen sanottiin istuneen ja monet silmäparit tuijottivat nähdäkseen sitä, johon Archyn sormi nyt viittasi. Syntyi hetken äänettömyys, sitten kuului yleinen pettymyksen huokaus. Pat Riley ja Ham Sandwich lausuivat yhteen aikaan:
"Mitä se on, Archy? Tässähän ei ole mitään."
"Eikö mitään! Eikö tämä ole teistä mitään?" Ja hän piirsi nopeasti sormellaan kuvion maahan. "Hä, tunnetteko sen nyt? Se on Intiaani-Billyn jälki. Hän on ottanut lapsen."
"Jumalan kiitos", virkkoi äiti.
"Lyhty pois! Nyt tiedän suunnan. Seuratkaa minua."
Hän rupesi juoksemaan pensaitten välitse, juoksi 300 metrin matkan ja hävisi hiekkaharjun taa; toiset seurasivat häntä, saavuttivat hänet ja tapasivat hänet odottamassa. Kymmenen askeleen päässä oli pieni risumaja, vanhoilla loimilla ja räsyillä peitetty. Himmeä valo tunkeusi ulos raoista.