"Käykää edellä, rouva Hogan. Teidän oikeutenne on käydä edellä" sanoi nuorukainen.
Kaikki seurasivat naista, kun hän hyökkäsi risumajalle ja näkivät samaan aikaan kuin hän sen, niitä siellä sisällä oli katsottavana. Intiaani-Billy istui maassa; lapsi nukkui hänen vieressään. Äiti painoi sitä rintaansa vastaan intohimoisesti, puristi myöskin Archy Stillman'ia syliinsä ja kiitollisuuden kyyneleitä valui hänen poskiaan pitkin. Ja murtuneella, itkun tukahduttamalla äänellä purki hän suustaan niin vuolaan virran hellyyden sanoja, että niitä runsauteensa nähden saattoi mahtua ainoastaan irlannittaren sydämmeen.
"Minä löytä tyttö kello kymmenen", selitti Billy. "Hän nukkumassa ulkona kedolla, hyvin väsynyt, kasvot märät, nähtävästi itkenyt; ota hän kotiin, anna ruokaa, hän kovin nälissään — nukkui taas."
Rajattomassa kiitollisuudessaan unhotti onnellinen äiti kaikki rotueroitukset, syleili intiaaniakin ja kutsui häntä "Jumalan enkeliksi ihmisen haahmossa."
Mutta jos hän sellainen palveleva henki oli, oli hän varmaankin valepuvussa.
Kello puoli kaksi aamulla saapui saattue kylään laulaen iloista laulua, heilutellen lyhtyjä ja nauttien kiitollisena kaikkia virvokkeita, joita tupain ovilla heidän ohikulkiessaan tarjottiin. Sitten he kokoontuivat kapakkaan ja muuttivat sen aamuhetken, jota vielä oli jälellä, yöksi.
Jälkimmäinen osa.
I
Seuraavana iltapäivänä oli ääretön hämminki kylässä. Eräs vakava ja arvokas muukalainen, ulkonäöltään ja käytökseltään hieno mies, oli saapunut ravintolaan ja sen kirjaan kirjoittanut tuon peljättävän nimen
Sherlock Holmes.