"Miksi pakotit minut tuohon juomaseuraan menemään?"
"Mutta eihän sinulla voi olla mitään sitä vastaan, että pääset kansan suosioon, eno? Tällaisessa kaivoskylässä ei saa esiintyä ylpeänä. Miehet ihailevat sinua, mutta jos matkustaisit täältä juomatta lasin heidän kanssaan, haukkuisivat he sinut keikariksi. Sanoithan sitäpaitsi, että sinulla on kotoa niin paljo kertomista, että siihen menee puolet yöstä."
Poika on oikeassa, hän on ymmärtäväinen poika, sen myönsi eno. Ja poika oli ymmärtäväinen vielä eräässä toisessakin suhteessa, mutta sitä ei tiennyt kukaan muu kuin hän itse: "Eno ja nuo kaikki muut tekevät minulle sen palveluksen, että todistavat minun olleen täällä kapakassa, ja sitä tosiasiaa ei saada kumotuksi."
Enonsa kanssa jutteli hän vilkkaasti kolme tuntia. Noin kahdentoista aikana laskeusi Fetlock alakertaan, asettui pimeälle pihalle muutamain askelten päähän ravintolasta ja odotti. Viiden minuutin kuluttua tuli Flint Buckner hoiperrellen biljardihuoneesta, niin että melkein hipasi häntä ohimennessään.
"Nyt hän on käsissäni!" jupisi nuorukainen. Hän katseli tuota, poistuvaa mustaa olentoa ja jatkoi: "Hyvästi… hyvästi ainaiseksi, Flint Buckner. Sinä olet nimittänyt äitiäni rumalla nimellä… sama se, nyt on kaikki niinkuin olla pitää, nyt kävelet viimeistä vaellustasi, ystäväni."
Ajatuksiinsa vaipuneena meni hän ravintolaan. "Tunti aikaa on kello yhteen. Sen tunnin vietämme yhdessä toverien kanssa, se on minulle hyvä todistus."
Hän opasti Sherlock Holmesin alas biljardihuoneeseen, joka oli tungokseen asti täynnä uteliaita ja ihailevia kaivostyömiehiä; vieras tilasi juomatavarat ja juhla alkoi. Kaikki olivat iloiset, kaikki kohteliaat; tuttavuus oli pian tehty, laulettiin, juteltiin ja tilattiin lisää virvokkeita. Ja nuo tärkeät minuutit kuluivat lentäen. Kello oli kuusi minuuttia vailla yksi ja ilo oli ylimmillään — silloin kuului paukaus:
— Pum!
Kaikki vaikenivat heti. Tuo kumea ääni tuntui tulevan rotkotieltä päin, se tuntui kajahtavan kalliosta kallioon ja sitten kuolevan pois. Lumous katosi, useat miehistä hyökkäsivät ovelle ja huusivat:
"Nyt on jotakin räjähtänyt."