Kuulijat käsittivät tämän leikkisän lausunnon ja päästivät iloisen naurun. Vielä kymmenen, kaksitoista miestä kulki — ei, tanssi — ohi iloisesti hypellen, niin että katsojat katketakseen nauroivat. Silloin ojensi Stillman äkkiä kätensä suoraksi ja lausui:
"Tässä on murhaaja."
"Fetlock Jones, kaikkien pyhien nimessä!" huudahtivat ihmiset ja nyt tuprahti kuin tulituksesta esiin arvosteluja ja muistutuksia, tämän jännittävän solmun herättäminä.
Kun melu oli ylimmillään oikasi vieras kätensä ja vaati hiljaisuutta. Suuri nimi ja kuuluisan persoonallisuuden auktoriteetti painoivat salaperäisen leimansa läsnäolijoihin ja he tottelivat. Tämän näin syntyneen äänettömyyden aikana kohotti vieras äänensä ja virkkoi tunteella ja vakavuudella:
" Tämä on vakavaa. Se uhkaa viatonta ihmishenkeä. Viatonta, kaiken epäluulonkin yläpuolella olevaa. Minä todistan sen. Huomatkaa, kuinka helposti yksi ainoa tosiasia voi lakasta pois tuon perusteettoman valheen. Kuulkaa, ystäväni, tämä nuori mies ei hetkeksikään poikennut näkyvistäni eilen illalla."
Se teki syvän vaikutuksen. Miehet katselivat Stillman'ia kysyvin katsein. Hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän lausui:
"Minä tiesin, että niitä oli kaksi." Hän meni nopeasti pöydän luo, katseli sitten vierasta silmiin ja virkkoi:
"Te olitte yhdessä hänen kanssaan. Te ette olleet viidenkymmenen askeleen päässä hänestä, kun hän sytytti kynttilän, joka sitten vähitellen sytytti räjähdysaineen!" (Hämminkiä). "Ja, vielä lisäksi, te annoitte hänelle tulitikut sitä varten."
Vieras näytti aivan hämmästyvän, siltä ainakin katsojista tuntui. Hän avasi suunsa antaakseen pojalle aimo vastauksen, mutta sanat eivät tulleetkaan häneltä enää tulvimalla.
"Se on… se on mielettömyyttä… se on…"