Stillman käytti hyväkseen sitä etua, jonka hän juuri oli voittanut. Hän näytti poltetun tulitikun:
"Tässä on yksi niistä. Löysin sen tynnyristä… ja täällä on vielä toinenkin."
Vieras sai nyt puhekykynsä takaisin:
"Te…, te olette itse pistäneet tikut sinne."
Se myönnettiin taitavaksi hyökkäykseksi. Mutta Stillman kykeni vastaamaan:
"Nämä ovat vahaa, — tämänlaisia tikkuja ei ole tunnettu meidän kylässä. Minä annan mielelläni tarkastaa itseni, onko minulla sellaisia laatikoita. Annatteko tekin?"
Nyt kävi vieras todella hämilleen, sen näki sameinkin silmä. Hän hapuili sormillaan, pari kertaa hänen huulensa liikahtivat, mutta sanat eivät tulleet esille. Kuuntelijat odottivat ja katselivat häntä pitkään ja suurella jännityksellä ja äänettömyys lisäsi vielä hetken juhlallisuutta. Nyt sanoi Stillman sovinnollisesti:
"Odotamme teidän päätöstänne."
Syntyi pitkä äänettömyys; sitten vastasi vieras matalalla äänellä:
"Minä en anna itseäni tarkastaa."