Mitään myrskyisiä mielenosoituksia siitä ei syntynyt, mutta kaikkialla salissa kuultiin ääni toisensa perästä, joka lausui:
"Nythän asia on selvä. Archy kiersi hänet kuin kerälle."
Mitä oli nyt tehtävä? Sitä ei kukaan tuntunut tietävän. Oltiin pahassa pulassa, — tietysti enin siksi, että asia oli saanut näin odottamattoman ja äkillisen käänteen; nuo kokemattomat ihmiset seisoivat siinä kuin kivettyneinä, niinkuin seisahtunut kello. Mutta tuokion kuluttua rupesi koneisto taas käymään, aluksi koetteeksi; siellä, täällä iski pari kolme miestä viisaat päänsä yhteen neuvotellen jostakin ehdotuksesta. Yksi niistä ehdotuksista sai paljo kannatusta; sen tarkoitus oli, että murhaajalle annettaisiin kiitollisuudenadressi, koska hän oli pelastanut kylän Flint Buckner'ista, ja että hänet sitten laskettaisiin menemään. Mutta toiset, punnitsevammat, panivat vastaan, huomauttaen, että länsivaltioissa monet hämmentyneet aivot sanoisivat sitä skandaaliksi ja panisivat toimeen pahan melun. Lopuksi pääsivät nuo punnitsevammat voitolle, heidän ehdotuksensa sai enemmistön puolelleen ja heidän johtajansa kutsui nyt kokouksen järjestykseen. Hän esitti, että Fetlock Jones vangittaisiin ja kuulusteltaisiin.
Ehdotus hyväksyttiin. Muuta ei kai voitukaan tehdä ja siitä oltiin hyvilläänkin, sillä itsekunkin teki mieli hyökätä tapaturmapaikalle katsomaan, ovatko tynnyri ja ne muut esineet siellä vai eivätkö.
Mutta vieläkään ei päästy lähtemään. Vielä eivät yllätykset olleet loppuneet. Fetlock Jones oli itkenyt hiljaa hetkisen; häntä ei oltu huomattukaan noiden mieltäkiinnittäväin keskustelujen aikana. Mutta kun päätettiin, että hänet vangittaisiin, huudahti hän toivotonna:
"Ei, sitä ei tarvita. Minä en tahdo tietää mistään vangitsemisesta enkä kuulustelusta, olen saanut tarpeeni näistä ikävyyksistä ja tästä kurjuudesta. Hirttäkää minut nyt heti, niin että pääsen koko jutusta. Kaikki tulee kumminkin ilmi, ei mikään voi minua pelastaa. Hän on kertonut kaikki aivan kuin jos hän olisi ollut mukanani ja nähnyt kaiken, — minä en tiedä, miten hän on sen keksinyt, mutta te tulette löytämään tynnyrin ja ne muut tavarat ja sitten olen kiikissä. Minä olen murhannut hänet ja sen olisitte tekin tehneet, jos hän olisi teitä kohdellut kuin koiraa ja te olisitte olleet köyhä, voimaton poika ilman yhtään ystävää apunanne."
"Se oli aivan oikein hänelle!" huudahti Sam Sandwich. "Kuulkaa nyt pojat…"
Konstapeli huutaa: "Hiljaa, hiljaa, hyvät herrat."
Eräs ääni: "Tiesikö enosi, mitä sinulla oli tekeillä?"
"Ei."