Siihen loppui hänen tarinansa. Se pani toverieni veret kauhuksiin, sen voitte uskoa. Mitä minuun tulee…, jokainen sana poltti reijän minuun niin se sattui kipeästi.
Me päätimme, että tuo vanha mies asuisi meidän luonamme ja että hän olisi minun ja Hillyerin vieras. Minä säilytän tietysti salaisuuteni. Mutta kohta kun hän on hiukan levännyt ja päässyt lihottumaan, otan hänet mukaani Denveriin ja annan hänelle entisen asemansa takaisin.
Pojat pusersivat ukon kättä kaivosmiesten toverillisella ruuvvipenkkitavalla ja hajaantuivat sitten kertomaan tuota uutista.
Seuraavana aamuna päivän valjetessa kutsuivat Ferguson ja Ham Sandwich meidät kaikessa hiljaisuudessa puheilleen ja kertoivat:
"Juttu siitä, miten vierasta vanhusta on kohdeltu, on levinnyt yli kylän ja kaikki ovat jalkeilla. He kokoontuvat joka taholta ja aikovat lynkata professorin. Konstapeli Harris on äärettömän levoton ja hän on telefoonilla kutsunut sheriffin (piiripäällikön) tänne. Tulkaa!"
Me hyökkäsimme ulos. Toisista sai se juttu tuntua miltä tuntui, minä vain toivoin sydämmeni pohjasta, että sheriffi joutuisi ajoissa perille. Sillä minulla ei ollut halua nähdä Sherlock Holmes'in hirtettynä minun tekemäni erehdyksen vuoksi, senhän voit ymmärtää. Olin kuullut sheriffistä yhtä ja toista, mutta varmuuden vuoksi kysäsin:
"Voiko hän hillitä hurjistuneen väkijoukon?"
"Niin hänkö? — Voiko Jack Fairfax hillitä väkijoukon? Ei, nyt minua naurattaa. Entinen desperado, jolla on yhdeksäntoista päänahkaa vyössään! Hänkö — kysyppäs sitä?"
Rientäessämme kylätietä pitkin kuulimme etäisiä huutoja aamun hiljaisuudessa ja ne kasvoivat kasvamistaan, meidän askeleitamme kiirehtiessämme. Kajahti kirkumisia, yhä voimakkaampia, yhä lähempää, ja vihdoin, kun me saavuimme siihen ihmisjoukkoon, joka seisoi ravintolan edessä, oli melu aivan huumaava. Muutamat raa'at miehet Dalyn Gorge'sta pitivät Holmes'ia kauluksesta kiinni ja hän näytti olevan heistä kaikista tyynein. Pilkallinen hymy notkisti hänen huuliaan ja jos hänen rinnassaan oli jotakin kuolemanpelkoa, hallitsi hän sen rautaisella tahdollaan, eikä sitä näyttänyt.
"Nyt äänestämään, pojat!" huusi eräs Dalyn miehistä, Shadbelly Higgins. "Sanokaa pian, onko hän hirtettävä vaiko ammuttava?"