Silloin hän meni ulos ja otti pois kylttinsä.
Kävelin työpaikkaani ja matkalla sinne tapasin taas erään ystäväni, joka vakuutti, että jos vilustumista ylimalkaan voi parantaa, paranee se ainoastaan juomalla korttelin kuumaa suolavettä. En oikein uskonut saavani sitä enää mahtumaan, mutta koetin kumminkin. Tulos oli hämmästyttävä. Luulenpa, että annoin ylen kuolemattoman sielunikin.
Koska kerron kokemuksiani ainoastaan niille hyödyksi, jotka potevat nyt esittämääni tautia, toivon heidän ymmärtävän hyvän tarkoitukseni, kun varotan heitä käyttämästä sellaisia lääkkeitä, jotka itse huomasin tehottomiksi; tämän periaatteen mukaisesti varoitan heitä lämpöstä suolavettä nauttimasta. Se on ehkä hyvinkin hyvä lääke, mutta luulen varmasti, että se on liian voimakas. Jos vielä kerran vilustuisin ja minun olisi valittava: maanjäristyskö vaiko lämpöstä suolavettä, niin jo minä koettelisin maanjäristystä.
Sittenkuin vatsassani riehumaan ruvennut myrsky oli asettunut enkä enää useampia laupiaita samarialaisia matkoillani tavannut, jatkui viheliäisyyttäni ennallaan; minä lainailin ihmisiltä nenäliinoja ja niistin ne kappaleiksi. Silloin tapasin erään alankomailta äsken tulleen naisen ja hän kertoi asuneensa sellaisessa osassa maata, jossa oli harvakseen lääkäreitä. Asianhaarain pakosta oli hän siis saanut tottua hoitamaan itse pienempiä "arkitauteja". Ymmärsin, että hänellä mahtoi olla paljo kokemusta, sillä hän näytti sadanviidenkymmenen vuoden ikäiseltä.
Hän laittoi sekotuksen, johon pani siirappia, sievettä, tärpättiä ja muutamia muita rohdoksia ja kehotti minua nauttimaan sitä sekotusta viinilasillisen joka viidestoista minuutti. Otin vaan yhden annoksen ja se riitti; se vei minulta kaikki moraliset periaatteeni ja herätti luontoni kaikki huonot taipumukset. Niiden vaikutuksesta keksivät aivoni oikeita halpamaisuuden ihmeitä, joita tekemään käteni kuitenkin olivat liian heikot; jos eivät voimani olisi heikentyneet noiden lukuisain ehdottomasti varmojen parannuskeinojen käyttämisen kautta, olisin varmaankin tuona hetkenä ruvennut jotakin hautuumaata hävittämään.
Niinkuin useilla muilla ihmisillä on minulla monasti huonoja päähänpistoja, jotka toimintaani johtavat; mutta en koskaan ennen noiden lääkkeiden nauttimista ole niin ilkeällä päällä ollut. Kahden päivän perästä olin taas valmis uusia parannuskeinoja koettelemaan. Söin erinäisiä varmoja lääkkeitä ja minun onnistui lopuksi ajaa vilustumiseni päästä alas keuhkoihin.
Rupesin myötään rykimään ja ääneni sortui aivan matalaksi. Puheeni oli ukkosentapaista passoa, se oli laskeutunut kahta oktaavia alemmas tavallista. Nukkumaan pääsin ainoastaan rykimällä, kunnes vaivun äärimmäiseen väsymyksen tilaan; mutta kun unissani rupesin puhumaan, herätti oma rämisevä ääneni minut taas.
Tilani kävi joka päivä yhä vakavammaksi. Minulle suositeltiin puhdistamatonta paloviinaa. Join sitäkin. Sitten sipuloitua paloviinaa. Siihen panin siirappiviinaa sekaan ja join. Mitään tuloksia en huomannut.
Päätin lähteä matkoille terveyteni vuoksi. Matkustin Tahoe-järvelle Vilsonin kanssa, joka oli työtoverini sanomalehdestä. Ilolla muistelen vieläkin, kuinka komeasti me matkustimme; dilisanssilla ajettiin yhdessä kullankaivajain kanssa ja toverillani oli kaikki matkatavaransa mukanaan, nim. kaksi kaunista silkkinenäliinaa ja äidinäitinsä valokuva. Perille tultua metsästimme, kalastelimme ja tanssimme päivät pitkät ja minä hoidin öisin yskääni. Mutta tautini pahenemistaan paheni.
Minulle suositettiin kylmiä pyyhinkylpyjä. En ollut vielä koskaan pannut mitään hoitotapaa vastaan enkä tahtonut nytkään ruveta vastustelemaan. Päätin siis ottaa kylmiä pyyhinkylpyjä, vaikka en aavistanutkaan, mitä se oli.