Niitä annettiin puolenyön aikaan, ja huoneessa oli kylmä. Rintani ja selkäni paljastettiin ja lakana, joka minusta tuntui tuhannen metrin pituiselta, pistettiin jääkylmään veteen ja käärittiin sitten ympärilleni, kunnes minusta tuli sellainen rieputukki, jolla tykkejä puhdistetaan.
Se on julma parannuskeino. Kun kylmä lakana koskettaa ihmisen lämpöstä ihoa, hypähtää hän rajusti ja tapailee henkeä, niinkuin kuolonkamppauksessa. Ydin luissani jäätyi ja sydämmeni herkesi tykyttämästä. Luulin viime hetkeni tulleen.
Elkää koskaan ottako lakanakylpyjä. Se on ilkeintä maailmassa, melkein yhtä ilkeää kuin tavata tuttu nainen, joka — syistä jotka hän itse parhaiten tuntee — ei näe sinua, vaikka hän katsoo sinuun, eikä tunne sinua, vaikka hän näkee sinut.
Mutta kun nuo lakanakylvyt eivät yskääni parantaneet, kehotti eräs naistuttavani minua pitämään sinappilaastaria rinnallani. Luulenpa, että tämä keino todella olisi minut parantanut, ellei nuori Vilson olisi ollut matkassani. Kun menin maata, panin sinappilaastarin, joka oli tavattoman suuri, kahdeksantoista neliötuumaa läpimitaten, sängyn luo niin että ylettäisin sen yöllä ottamaan. Mutta Vilsonille tuli nälkä yöllä ja…
Oleskeltuani viikon Tahoe-järvellä matkustin Steambot-lähteille ja paitsi höyrykylpyjä nautin siellä mitä ilettävimpiä lääkkeitä. Ne olisivat kai minut parantaneet, vaan minun täytyi matkustaa Virginiaan, jossa, huolimatta kaikista niistä eri lääkkeistä joita siellä joka päivä söin, tautini aina vain paheni, kun en itseäni tarpeeksi varonut, vaan käytin liian ohkasia vaatteita.
Päätin vihdoin matkustaa San Franciskoon ja ensi päivänä siellä kehotti eräs nainen minua juomaan tuopin wiskyä joka päivä ja eräs miesystäväni antoi ihan saman neuvon. Kumpasenkin neuvon mukaan täytyi minun juoda tuoppi, siis yhteensä kannu päivässä. Sen tein, mutta vielä elän.
Mitä ystävällisimmässä tarkoituksessa olen nyt kertonut kaikille sairaille ja poteville niistä monista eri parannustavoista, joita viime aikoina olen koetellut. Koetelkoot hekin niitä. Jos ne eivät heitä paranna, niin eiväthän ne sen pahempiakaan toki ole, kuin että enintään voivat heiltä hengen viedä.
Kuoleman sinetti.
I
Oli Oliver Cromwellin aika Englannissa. Översti Mayfair oli nuorin översti tasavaltalaisten sotajoukossa, hän oli vasta 30 vuoden ikäinen. Mutta vaikka nuori olikin vuosiltaan, oli hän soturina vanha ja taisteluissa karaistunut, sillä hän oli alkanut soturielämänsä jo 17 vuoden ijässä. Monissa otteluissa oli hän ollut mukana ja sotatantereella oli hän asteettain kohonnut, saavuttanut sotilasarvoa ja ihmisten kunnioitusta. Mutta nyt oli hänen mielensä synkkä, varjo oli pimentänyt hänen loistavan uransa.