"Niin…, oli kerran kolme överstiä."
"Kolmeko… sinäkin olet översti, tunnen överstien virkapuvun. Jatka, isä."
"Ja he olivat eräässä taistelussa tehneet kurinpitorikoksen."
Tuo viimeinen sana tuntui lapsesta oudolta, hän katseli isäänsä kummastuen ja kysyi:
"Mikä se on, isä?"
Vanhemmat hymähtivät, isä vastasi:
"He olivat olleet tottelemattomia. Heille oli annettu käsky tehdä tekohyökkäys muuatta vahvasti linnoitettua paikkaa vastaan eräässä taistelussa, jotta vihollisten huomio kiintyisi siihen ja tasavaltalaisten joukot pääsisivät vetääntymään takaisin. Mutta innoissaan tekivät he enemmän kuin käsketty oli, sillä he muuttivat tekohyökkäyksen todelliseksi hyökkäykseksi ja valloittivat tuon linnoitetun paikan väkiryntäyksellä ja voittivat taistelun, niin että siitä päivästä tuli voiton päivä. Mutta pääkenraali suuttui kovasti heidän tottelemattomuudestaan, kehui heidän urhouttaan, vaan käski heidän tulla Lontooseen vastaamaan rikoksestaan."
"Sekö suuri kenraali Cromwell, isä?"
"Se."
"Hänet olen nähnyt, isä. Kun hän ratsastaa talomme ohi suuren hevosensa seljässä, on hän niin… niin, en tiedä, vaan hän on tyytymättömän näköinen ja ihmiset näyttävät häntä pelkäävän. Mutta minä en häntä pelkää, sillä silmällä hän ei ole minua katsellut."