Tyttö hypähti alas isänsä polvelta, juoksi ovelle ja huudahti iloisesti:
"Tulkaa sisään, tulkaa vain. Täällä on isä. Te olette kaartin väkeä, pulskia miehiä!"
Sotamiehet marssivat sisään ja asettuivat riviin, kivääri jalalle. Heidän upseerinsa teki kunniaa. Tuomittu översti nousi ja vastasi tervehdykseen ja hänen vaimonsa seisoi hänen rinnallaan, kalpeana ja kasvot tuskasta kankeina, mutta muuten hän ei suruaan osottanut. Ja lapsi katseli sotamiesten riviä säteilevin silmin…
Pitkään syleilivät isä, äiti ja lapsi toisiaan.
"Eteenpäin, Towerniin!"
Sitten läksi översti kodistaan sotilaallisella ryhdillä, sotamiehet seurasivat häntä ja ovi suljettiin.
"Äiti, äiti, sanoinhan, että hyvin se päättyy. Sanoinhan, näin sen pitikin päättyä. Nyt isä menee Towern'iin ja siellä saa hän tavata heidät. Hän…"
"Oi, tule syliini, sinä viaton lapsi raukka, tule!"
II
Seuraavana aamuna ei murtunut äiti jaksanut nousta vuoteeltaan; lääkärit ja sairaanhoitajattaret häärivät hänen ympärillään ja kuiskailivat silloin tällöin toisilleen. Abby ei saanut mennä äitinsä luo, hänet käskettiin ulos leikkimään. Ja Abby menikin talvipuvussaan ulos ja leikki hetkisen kadulla; mutta sitten hänestä oli merkillistä ja väärin, että isä viipyi Towern'issa äidin sairaana ollessa eikä tiennyt mitään. Ei se kelpaa, tyttö lähti itse Towerniin asiasta selkoa ottamaan.