— Älä välitä siitä, rakkaani; minä ajattelin… niitä perheraukkoja.
— Voi, älä itke. äiti; se loppuu kyllä hyvin, sen saat nähdä… kertomukset loppuvat aina hyvin. Jatka, isä, aina siihen asti, että he elivät yhdessä onnellisina vielä monta vuotta; sitte ei hän itke enää. Saat nähdä, äiti. Jatka isä.
— Ensin veivät ne heidät Toweriin ennenkuin päästivät heidät kotiin.
— Towerin olen minä nähnyt! Me voimme nähdä sen täältä. Kiiruhda, isä!
— Minä jatkan niin pian kuin voin nykyisissä olosuhteissa. Towerissa tutki heitä sotaoikeus tunnin ajan ja katsoi heidät syyllisiksi ja tuomitsi ammuttaviksi.
— Surmattaviksiko?
— Niin.
— Hyi, miten häijysti! Rakas äiti, nyt itket taas. Älä tee sitä, äiti; pian saa kertomus onnellisen käänteen, sen saat nähdä. Kiiruhda, isä, äidin tähden; sinä kerrot liian hitaasti.
— Tiedän kyllä, että teen niin, mutta se tapahtuu senvuoksi, että minun täytyy niin usein keskeyttää ajatellakseni.
— Mutta sitä et saa tehdä, isä; sinun on vaan jouduttava.