»Astu huoneeseen», sanoi Erik ystävällisesti, »niin saat kahvia.»
»Ei kiitos», Martin vastasi maiskuttaen suuta hevoselle. »On vielä pitkä matka.» Erikin vieraanvaraisuus hävetti häntä.
Hän ajoi pois pihalta, ja Erik katsoi hänen jälkeensä, huomaten kalastusvehkeet rattaitten perällä. Islantilaisen kasvot vetäytyivät puoleksi ivalliseen, puoleksi säälivään hymyyn. Mutta hän ei jäänyt katsomaan, ajaisiko Martin suoraan maantietä pitkin vai kääntyisikö hän pajujen alapuolella järven toiselle puolelle. Nämät islantilaiset luottivat miltei sokeasti ihmisten kunniantuntoon.
Martin ei poikennut järven toiselle puolelle johtavalle tielle. Hän häpesi alkuperäistä suunnitelmaansa — ajaa noiden pajukkojen ohitse järven tuolle puolen lahdelman rannalle, missä Bjarnassonit eivät olisi voineet nähdä häntä. Siten oli Calebin käsky kuulunut — ja se oli annettu siinä varmassa luulossa, että sitä myös seurattaisiin. Martinin oli pakko sanoa totuus isälleen kotiin palatessaan. Caleb joutuisi raivoon, joka ensiksi ilmenisi ivallisena huomautuksena, sittemmin kohdistuisi hyökkäykseksi äitiä vastaan, jota Martinin oli aivan mahdoton käsittää.
Mutta hän oli iloinen, koska hän oli seurannut omaa vaistoaan eikä loukannut islantilaisten tunteita. Hän oli tuntenut, että Erikin sanojen takana piili salaista halveksumista Caleb Garea kohtaan. Nyt islantilaiset saivat ehkä paremman käsityksen garelaisista.
Amelia tuli ulos talosta, kun Martin riisui hevosta. Hänen kasvonsa näyttivät huolestuneilta, ja Martin arvasi, mitä äiti pelkäsi. Jotain ikävää tapahtuisi — joskin vain salassa. Myrsky nousisi, niin pian kuin lapset eivät olleet saapuvilla.
»Etkö saanut kaloja?» Amelia kysyi kurkistaen rattaille.
»En», Martin vastasi lyhyesti. »He eivät ole ruvenneet vielä kalastamaan.»
Amelia läksi puutarhaan laskien, paljonko tomaatteja taimet kantoivat. Ne eivät kypsyisi ennenkuin vasta elokuun lopulla. Taimet olivat yhä heikkoja ja tarvitsivat tukea. Amelia seisoi toinen käsi vyötäisillä, toinen leuan alla tuumien, mitä hän keittäisi illalliseksi kalan asemesta. Ei se sittenkään, olipa se miten hyvää tahansa, olisi kalaa. Hänen täytyi valmistaa jotain oikein herkullista, jotta pettymys ei tuntuisi kovin suurelta. Mitenkä olisivat uudet porkkanat ja kananpojat — ei, kananpoikia heillä oli ollut edellisenä sunnuntaina, ja sitäpaitsi ne munivat niin hyvin, ettei Caleb sallinut niitä tappaa, vaan oli käskenyt säästää munia syysmarkkinoita varten — jotain muuta oli keksittävä. Amelia keräsi esiliinansa täyteen uusia porkkanoita ja läksi huoneeseen tuumimaan.
Caleb tuli myöhään kotiin sinä iltana käytyään sopimassa erään islantilaisen kanssa puimamiehistä. Hän ei ollut maininnut tulevansa vasta myöhään kotiin, ja illallinen oli odottanut kokonaisen tunnin. Munakas ja silava olivat jäähtyneet, perunat vetisiä, kun niitä oli pitänyt lämmittää. Judith oli ottanut hiukan ruokaa uunista ja mennyt ulos. Hän ei ollut palannut kotiin.