Äänettöminä kaikki istuivat pöydässä. Calebin silmät osuivat ruokiin.
Sanaakaan sanomatta hän otti eteensä.
»Saatko puimamiehiä syyskuun ensimmäiseksi päiväksi?» Amelia kysyi pitkän vaitiolon jälkeen.
Caleb otti voita ja ojensi lautasen Lindille, ennenkuin vastasi. »Sain», hän sanoi, ikäänkuin hän nyt vasta olisi huomannut, että Amelia oli sanonut jotain.
Kuvaavaa kylläkin hän ei viitannut sanallakaan siihen, ettei pöydässä ollut kalaa. Äkkiä hän vilkaisi koko pöytäkuntaan.
»Missä Jude on?» hän kysyi.
»Eräs hänen vasikoistaan on hävinnyt», Ellen vastasi Amelian puolesta.
»Niin kai — niin kai», Caleb mutisi ja söi edelleen, ikäänkuin pöydässä ei olisi ollut ketään muuta.
Illallisen jälkeen Lind läksi ulos etsimään Judea. Ellen ja Charlie menivät lypsylle.
»Pelästyitkö sinä vainajia niinkuin kaikki muutkin?» Caleb sanoi nauraen Martinille. »Keksit varmaankin uuden jutun, ennenkuin järvi jäätyy, tai — jäämme ilman liharuokaa. Enkö ole syöttänyt sinua täällä vuosikausia ilmaiseksi raataen itse kuin henkeni edestä? Tyhjäntoimittajia te olette kaikki tyyni!»
»Bjarnassonit eivät kalasta vielä», sanoi Martin hiljaisesti. »En minäkään rupea kalastamaan, ennenkuin he antavat meille luvan.»