Ellenin katse oli kiintynyt lautaseen. Hänen poskiaan kuumensi. Hän koetti voittaa häpeäntunteen, jonka Calebin sopimattomat puheet nostattivat hänen mielessään — koetti vakuuttaa itselleen, että Caleb oli oikeassa, että Malcolm kaikesta huolimatta ei sittenkään ollut muuta kuin sekarotuinen, jonka täytyi pysyä alallansa. Se ei merkinnyt nyt mitään, että hän oli ollut Ellenin unelmien ainoa esine.
Judith piti Calebia silmällä ja hänen huulensa vetäytyivät pilkalliseen hymyyn. Kauan — kauan hän ei enää alistuisi hänen itsevaltiutensa alle. Vain siksi, kunnes heinä oli saatu niitetyksi.
Amelia istui ääneti ja pelottomana. Jos tämä oli Ellenin osa hinnasta, niin maksakoon sen. Hän oli Caleb Garen lapsi. Amelia oli päättänyt kokonaan eristyä Calebin lapsista, jotta hänen päätöksensä ei horjuisi. Hän aikoi olla yhtä kova kuin Calebkin, jos he uskaltaisivat häiritä rauhaa ja syöstä Mark Jordanin turmioon. Näin ajatellen hän katsoi Elleniin, joka istui siinä katse maahan luotuna, ikäänkuin hän olisi ollut hänelle aivan outo.
IV.
Skuli Erickson sattui tulemaan Gareen hämärissä saadakseen keskustella Calebin kanssa koulutalon uusista kattotiileistä. Ellen, joka oli lypsyllä, näki hänen ajavan pihaan ja hänen sydämensä lakkasi hetkeksi sykkimästä. Skuli veisi Calebin ajatukset joksikin aikaa pois Malcolmista. Ellen kohosi pystyyn ja siirsi jakkaransa lehmän luo, joka seisoi karjapihalla kahden vajan välissä, jonne Judith ja Charlie eivät voineet omilta lypsypaikoiltaan nähdä.
Samassa Malcolm tapansa mukaan sukelsi toisten huomaamatta vajan takaa esille.
»Ellen», hän sanoi seisoen aivan tytön vieressä. »Minä en aio viekotella sinua pois kaikkien rikkauksiesi luota. Mutta jos haluat tulla mukaani, niin olen hyvilläni. Paljon minulla ei ole, mutta lupaan olla hyvä sinulle. Minulla oli se käsitys, että sinä pidit minusta.»
Ellen vilkaisi sivulleen ja näki Malcolmin vahvat sääret vanhoissa nahkasääryksissään. Hänen teki äkkiä mieli kietoa kätensä niiden ympärille ja puristaa niitä lujasti; hän olisi tahtonut nauraa ja itkeä, katsoa häneen ja sanoa, että hän kernaasti seurasi häntä. Mutta hän ei tehnyt mitään sellaista. Hän lypsi edelleen, valkoisen virran loristessa kiuluun ja lämpimän tuoksun kohotessa hänen kasvoihinsa.
»Minä ostaisin sinulle hevosen — me ratsastaisimme hitaasti ja nukkuisimme taivasalla kesällä, Ellen, ja silkkiteltassani sateella. Minulla on vanha mökki pohjan puolella — nahoista saan paljon rahaa — ei sinulta tulisi mitään puuttumaan.» Salaa hän kosketteli Ellenin ruskeita hiuksia, sillä hän muisti, että ne olivat kauniit.
Kosketus kiihotti Elleniä kovin. Hänen selkänsä suoristui, hänen kätensä painuivat alas. Hänen sydämensä tykytti kuin kello. Miksikä Malcolm ei tarttunut häneen ja riistänyt häntä mukaansa, ennenkuin hän ennätti ajatella mitään? Mutta sitä hän ei tehnyt — sellaista ei tapahtunut — hänelle.