»Parasta, kun saatte tietää, että isä aikoo nolata teitä», hän sanoi toimessaan. »Hän alottaa sillä, että myöhästyy illalliselta. Niin hän tekee aina, kun uusi opettaja saapuu. Hän olettaa, että te olette mies. Kaikki opettajat ovat olleet miehiä. Hän tahtoo nolata teitä. Mutta pitäkää puolianne, miss Archer. Älkää antako hänen nolata itseänne.»
Amelia ilmestyi ovelle.
»Judith!»
»Älä välitä, äiti. Minä sanon hänelle vain totuuden.»
Ellen palasi huoneeseen ja pudotti vesiruukun raskaasti pöydälle, ikäänkuin hän olisi erehtynyt laskiessaan, miten kaukana pöytä oli hänen kädestään. Harmia ilmaiseva ryppy veti hänen kulmakarvansa yhteen. Hänellä oli hopeasankaiset silmälasit, jotka eivät olleet alkuaan määrätyt hänen silmiänsä varten. Seurauksena oli, että hänen silmäteränsä olivat suurentuneet ja jännittyneet, luomet punoittavat ja kosteat. Hän seisoi hetken aikaa pöydän ääressä heittäen vihaisen katseen Judithiin. Sitten hän poistui jäykkänä huoneesta.
Lind Archer söi ääneti voileipänsä. Ilmassa oli kylmä tunnelma, jota ei mikään pintapuolinen huomautus voinut poistaa.
Judith, joka silminnähtävästi oli halukas kiusaamaan sisartaan, vihelsi koiralleen, joka makasi komerossaan portaitten alla. Koira kohotti päätään.
»Caleb!» hän sanoi terävästi. Koira nousi höristäen korviaan.
Judith hymyili ilkeämielisesti Ellenille, joka astui keittiön ovea kohti, ikäänkuin hän ei olisi kuullut mitään.
»Katsokaa —» sanoi Judith, ja rupesi sitten muusta puhumaan. »Isä ajelee yltympäri kerskaillakseen islantilaisille, miten hyvää aikaa hänellä on keskellä kesää, jolloin meidän muitten täytyy raataa kaiken päivää.»