Epäilys alkoi nousta Lindin mieleen. Romantiikka, joka oli saanut hänet lähtemään tälle yksinäiselle seudulle kauaksi pohjoiseen, alkoi painostaa häntä. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt vihaa kaikessa alastomuudessaan. Täällä hän sitä näki, tuon seitsentoistavuotiaan tytön silmissä. Ulkoa kuului kevyttä pyörien ratinaa. Ellen palasi harmonion luo; hänen nuorekkuudestaan huolimatta kuvastui hänen kasvoillaan vakava ja tuskallinen ilme. Lind ihmetteli, miksikä tällä hetkellä sellainen mielenlujuus oli tarpeen.
»Judith, kutsu Martin tänne», sanoi Ellen kuiskaten. »Isä on palannut.»
Judith nousi pystyyn sanomatta sanaakaan.
Keittiössä Amelia tyhjensi nopeasti astiainpesupöydän ja laski soikkoon puhdasta kuumaa vettä. Hän otti pyyheliinan naulastaan ja pani sen tilalle uuden. Riisuen esiliinansa hän silitti kädellään pukuaan ja kampasi hiuksiaan rikkinäisen seinäpeilin edessä.
Sitten ovi avautui. Ensi silmäyksellä Caleb näytti hyvin suurelta. Mutta kun hän astui keskelle keittiötä, huomasi Lind, ettei hän ollut edes keskikokoinenkaan; hänen leveät hartiansa ja suuri päänsä, joka kurkotti eteenpäin muusta ruumiista kuin ulkoneva kivilohkare kallionkyljestä, saivat aikaan vain sen, että hän teki kovin suuren vaikutuksen. Mutta kun silmä kiintyi hänen ruumiinsa alaosaan, hän ikäänkuin kutistui kokoon. Hänen tukkansa oli karhea ja harmaa ja riippui raskaina suortuvina hänen päänsä ympärillä, viikset olivat hoitamattomat ja tupakantahrassa ja mustat kulmakarvat muodostivat ikäänkuin sillan hänen suuren, luisevan nenänsä yli. Hänen silmänsä olivat kuin kaksi valohelmeä; ne etsivät Lindiä, joka istui toisessa huoneessa lampun hämärässä valossa. Hän ei puhunut, ennenkuin oli ripustanut takkinsa ja lakkinsa naulaan ja pessyt kätensä soikossa.
Lind näki, että Caleb oli takkuiselta näyttävä, punaiseen makinaw'iin puettu farmari. Hän riisui yltään myös takkinsa ja kävi sanaakaan sanomatta istumaan keittiön tuolille. Mrs Gare puhutteli häntä, mutta hän vastasi vain yksikantaisesti, Lindin voimatta erottaa sanoja. Opettajatar huomasi kuitenkin Amelian puhuttelevan miestä yhtä rauhallisen arvokkaasti kuin oli puhutellut häntä itseäänkin hänen saapuessaan John Tobaccon kera taloon iltapuolella päivää. Caleb ei ruvennut puhumaan, ennenkuin oli peseytynyt. Hän ei edes koskettanut kammalla pörröistä tukkaansa.
»Skuli tahtoo jäädä tänne yöksi», hän sanoi vihdoin Amelialle. Hänen äänensä sai Lindin hämmästymään. Se oli harvinaisen pehmeä, aivankuin kissa olisi kehrännyt.
»Mutta meillä ei ole mitään ylimääräistä vuodetta. Opettaja on tullut», mrs Gare vastusteli lempeästi.
»Opettaja — niin, sehän on totta — opettaja. Skuli jää yöksi», toisti hän yhtä rauhallisesti kuin ensi kerrallakin.
Hän kutsui Skulin huoneeseen ja purjehti kuin raskas alus ruokasalin, joka oli sijoitettu, pyöreistä hirsistä rakennetun talon alakerran toiseen päähän ja jota samalla myös käytettiin arkihuoneena.