»Te olette kai opettaja», hän sanoi käyden istumaan rautauunin lähelle, puoleksi selin Lundiin. Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet pienimmälläkään tavalla hämmästystä sen johdosta, että uusi opettaja oli nainen. Lind nousi ja ojensi kätensä, mutta Caleb ei ollut sitä huomaavinaankaan. Lind punastui avuttomana.
»Tässä on teidän koulunne toinen johtokunnan jäsen, Skuli Erickson», sanoi Caleb osoittaen kädellään islantilaista.
Lind ojensi kätensä Skulille, joka puristi sitä lujasti.
»Oikeastaan meitä pitäisi olla kolme», jatkoi Caleb väsyneellä äänellä, ikäänkuin hän olisi vain muodon vuoksi tehnyt ilmoituksen, joka yhtä hyvin olisi voinut jäädä tekemättäkin, »mutta vanhan Josh Curtisin kuoltua ei ole valittu ketään hänen sijaansa. Näillä seuduin olot ovat vielä aivan järjestämättömät ja asioita hoidetaan sen mukaan kuin ilma sallii. Enpä tiedä, miksikä tässä tarvittaisiinkaan sen useampia kuin meidät kaksi. Vai mitä, Skuli?»
Skuli murahti, mikä yhtä hyvin saattoi merkitä myöntymistä kuin kieltoa. Hän oli hiukan kuuro, puhui huonosti englanninkieltä, mutta ymmärsi sitä enemmän.
Hetken kuluttua he istuivat kaikki pöydässä, Lind Ellenin ja Martinin välissä. Skuli pöydän toisessa päässä Calebia vastassa.
»Näyttää siltä kuin tulisi varhainen kevät, Skuli», sanoi Caleb islantilaiselle.
Skuli nyökkäsi. »Niin», hän myönsi ottaen eteensä perunoita ja silavakastiketta.
Kaikki olivat ääneti sillä välin kuin ruoka kiersi pöydän ympäri. Lapset, kaikki muut paitsi Judith, istuivat katse painuneena lautaseen, ujostellen uutta opettajatarta, joka oli niin kaunis ja hento.
»Saitteko paljon sadetta matkanne varrella?» kysyi Caleb Skulilta, huutaen yli koko pöydän. Amelia katsoi pelästyneenä miehestään Lindiin.