»Miten teidän vaimonne jaksaa?» Amelia kysyi Thorvaldsonilta tarjottuaan hänelle kahvia.
»Hän voi varsin hyvin», Thorvaldson vastasi kaataen teevatinsa sisällyksen kurkkuunsa. »Pian hänen aikansa tulee, ha, haa! Toinen toisensa jälkeen — sellainen vaimo hän on!»
Amelia kääntyi pois hänestä. Thorvaldsonilla oli tuuheat, riippuvat viikset, jotka kastuivat kahviin hänen juodessansa. Caleb täytti piippunsa. Hän huomasi, että Amelia kääntyi poispäin. Hän näki hänen huulensa puristuvan yhteen.
Caleb hymyili ivallisesti. »Käy istumaan, rakkaani», hän sanoi nostaen Amelialle tuolin aivan Thorvaldsonin eteen. »Keritsemisellä ei ole kiirettä. Juttele hetken aikaa Thorvaldsonin kanssa. Ha, haa! Minun vaimoni on aivan sairas, kun hän ei koskaan näe muita kuin oman miehensä, Thorvaldson. Naisella täytyy olla vaihteluakin.» Molemmat miehet nauroivat, Caleb raapi niskaansa ja vilkaisi silloin tällöin Ameliaan, joka sanaakaan sanomatta oli käynyt tuolille istumaan.
Amelian silmät vilkuivat ikkunaan. Ne olivat hätäiset, hermostuneet.
Caleb oli levoton.
Thorvaldson ahmi leipää, voita ja kylmää lihaa, jota Amelia oli tuonut hänen eteensä, ja maiskutti äänekkäästi suutaan. Amelia istui hänen edessään sanomatta sanaakaan.
Niin, Caleb oli levoton. Hän päätti vielä kerran, ettei Amelia saisi nähdä Mark Jordania.
Kun Thorvald Thorvaldson oli lähtenyt, astui Caleb vaimonsa luo. Hänen äänensä oli pehmeä ja kevyt.
»Opettajatar on taaskin jutellut tuon sinun poikasi kanssa. Jos hän pyytää lupaa saada tuoda hänet taloon, niin muista, se ei ole hyväksi. Ensiksikin, Amelia, se palauttaisi mieleesi asioita, joita sinun on paras unohtaa. Toiseksi, hän ei ole sitä lajia, jota toivoisin lasteni seuraksi.» Hän sytytti piippunsa taaskin huolettomasti, ikäänkuin hän olisi puhunut kaikkein jokapäiväisimmistä asioista, ja poistui huoneesta laahaten jalkojaan perässään, pää etukumarassa, kädet selän takana. Hän oli ollut tyytyväinen Amelian kalpeuteen. Olipa Amelia kulloinkin millä mielellä tahansa, niin Caleb tahtoi aina olla vakuutettu siitä, että hän saattoi käden käänteessä saada hänen mielentilassaan muutoksen aikaan. Se oli oikeaa komentoa.