HELMI. Niin väinkin. Sittenkin tuli näin pitkältä laverrelluksi.
HERTTA. Ja silloin toivon, että tulet asian oikeudesta vakuutetuksi, yhdyt meihin ja rupeat yhteistä asiaamme omalla paikkakunnallasi innokkaasti ajamaan.
HOLM (kantaa tarjottimella kahvia.) Kas niin! Tässä on nyt talon uusi piika … palvelijatar, piti minun sanoa.
HERTTA. Minä lähden nyt sitte. Suo nyt epäkohteliaisuuteni anteeksi,
Helmi! Tuure pitää sinulle kyllä seuraa. (Menee.)
HOLM. Hyvästi, hyvästi! Kahvia me kyllä osataan juoda ominneuvoin, jos se vain hyvää on. Mutta sitäpä minä en osaa edeltäpäin vakuuttaa, sillä se ei ole minun keittämääni. — Tee nyt kuitenkin niin hyvin!
HELMI. Kiitos! — Hauska on nähdä sinut näin hyvällä tuulella, Tuure.
HOLM. Hyvän tuulen toit mukanasi sinä, rakas Helmi serkku.
HELMI. Sinäpä nyt osaat…
HOLM. Kuule! Tiedäthän itse, — ja vakuutan sen myös minä, — että sydämmeni oli ja on vieläkin hyvin kallellaan sinuun päin, vaikka silloin olosuhteet veivät minut tänne ja sinun sormuksesi Erkki Sormusen sormeen.
HELMI. Joko sinulla on sokuria kupissasi?