HOLM. Kun sinä olet tässä, sokuripalaseni, niin on kahvini makeata, kuin hunaja, ilmankin.
HELMI. Me puhelimme tässä äsken Hertan kanssa lakosta, vaan minä en päässyt vielä selville, mikä palvelijain tarkoitus oikeastaan on.
HOLM. Vai niin, vai sinnepäin. — No. Siitä en minäkään vielä ole selvillä. Luulenpa kuitenkin, että heidän viimeinen vaatimuksensa on, että Suomen kaarti muodostettaisiin uudelleen ja että jokainen palvelija saisi oman kaartilaisensa ynnä oman erityisen kamarinsa. Ja tuo kaikki on meidän heille hankittava.
HELMI. Ei, mutta! Sinunpa kanssasi nyt ei voi puhua vakavasti.
HOLM. Elähän toki. Jos tahdot, että sanon vakavankin sanan, niin se kuuluu: soisin, että hallitus antaisi matkarahan meidän palvelijoillemme, jotta pääsisivät ulkomailla käymään, niin silloinpa saisivat nähdä, miten siellä työtä tehdään eikä napista.
HELMI. Sen minä uskon On siis totta, että olette ilman palvelijaa?
HOLM. Tietysti, etkö sitä jo kaikesta huomaa? Kun meidän Miina ilmoitti yhtyvänsä lakkoon, niin minä ajoin hänet paikalla pellolle.
HELMI. Ja Hertta saa itse tehdä kaikki?
HOLM. Ja minä saan olla syömättä.
HELMI. Mutta sehän on julmaa.