HOLM. Se oli julmaa. Vaan nyt minä elän jälleen. Kun sinä tulit,
Helmi! Ihan kuin Luojan lähettämänä.
HELMI. Mutta minun täytyy nyt lähteä.
HOLM. Mitä? Minnekä?
HELMI. Asioilleni.
HOLM. Asioillesi?! Milläs asioilla sinä täällä olet? Sitähän en ole vielä tullut kysyneeksikään.
HELMI. Onpahan vain vähän toimitettavaa.
HOLM. Vähän toimitettavaa! Moneen vuoteen et ole Helsingissä käynyt ja nyt tulet vain yhdeksi päiväksi! Jänisjärveltä asti! Ei. Se ei passaa. Minä en sinua laske.
HELMI. Ei, ei. Kyllä minun täytyy.
HOLM. Täytyy? Sinulla on jotakin hampaan kolossa. Kas niin. Istu nyt ja juo vielä toinen kuppi. Kyllä tästä sinulle vielä tilkka heruu. Ja kerro, mitä sinne teidän kyläänne kuuluu. — Hitto vie! Tässähän minä olen hätäisessä ilossani ja iloisessa hädässäni aivan unohtanut kysyä, miten se sinun Erkki mökösi jaksaa?
HELMI. Kiitos, kyllä hän jaksaa.