KARPÉN. Vielä enemmän hänen erottamattomaan mieheensä. Kuule: hänhän on klassillinen! Oikea kansallismuseon nurkkapyhimys!
HOLM. Taisipa panna sinutkin pussiin?
KARPÉN. Vähällä, totta tosiaan! Minä nyt olen tullut yhä enemmän vakuutetuksi, että meidän sisämaan ukot ovat maailman nokkelimpia jutun-käyttäjiä. — Minun täytyy välttämättä saada tavata tuota Sormusta. Minulla on hänelle tärkeätä asiaa.
HOLM. Jokohan minä uskallan mennä herättämään häntä? Eihän se ole vielä puoltatuntiakaan maannut.
KARPÉN. Ravista pois valveille! Jo se sille riittää.
HOLM. Syytä itseäsi, jos se äissään viskaa kalossin niskaasi. (Menee.)
KARPÉN (kävelee vihellellen pöydän ympäri.)
HELMI (tulee pöytää kattamaan.) Pyydän anteeksi.
KARPÉN. Meidän Maija! Täydessä talouden touhussa!
HELMI. Nyt on tulinen kiire: saadaan vieraita! Karpénin herrasväki on pyydetty päivälliselle.