KARPÉN. Ja Sormusen herrasväki. Siitäpä tulee hauska yhtymys! — Kuulkaapas, arvoisa rouva: te ette saa jättää herraanne aivan rankaisematta. Pieni, viaton pila on terveellinen, kuin ruokaryyppy, ja hän ansaitsee sen täydellisesti.
HELMI. Vai on teilläkin semmoinen tuuma?
KARPÉN. Siis teilläkin? No, sitte hyvä tulee. Teemme parastamme yhdessä. Tuure meni juuri ukkoanne herättämään.
HELMI. Herranen aika! Hän tulee siis jo paikalla tänne. Kyllä nämä laitokset tässä kiireessä nyt tulevat vähän niin ja näin.
KARPÉN. Siitä vähät! — Mutta tuollapa ne jo kuuluu tulevankin.
HELMI. Minulla on vielä työt kesken keittiössäkin.. (Juoksee pois.)
SORMUNEN ja HOLM (tulevat.)
SORMUNEN (makeasti haukotellen.) Varhainpa sinä herätitkin. Se olisi maistunut niin makealta vielä, uni.
KARPÉN. Iltaa, herra Sormunen.
SORMUNEN (paljoa välittämättä Karpénista.) Iltaa, iltaa. (Hieraisee silmiään.) Minä olen näin vähän uninen vielä. Olinkin niin turkasen väsynyt. (Haukottelee.)