SORMUNEN (äkäisesti tiuskaisten ja polkien jalkaansa.) Te olette salaliitossa kaikki minua vastaan. Te teette tahallanne vain kiusaa minulle vanhalle, naineelle, ristitylle miehelle. Senkin juuttaat, Helsingin herrat, naiset ja palkolliset! Pois, sanon minä, luotani, pois, pois! Taikka lyön minä teidät mäsäksi joka sorkan! Kuulitteko, joka sorkan?!
HERTTA (tulee eteisestä, hedelmäpussi kädessä.) Mikä ihmeen huuto ja hälinä täällä on? Lakkohan jo on lopussa.
HOLM. Ja pöytä jo katettu.
KARPÉN. Ja vieraat odottavat vain kärsimättöminä päästäksensä pöytään.
HERTTA. Tässä on sitte jälkiruo'aksi hedelmiä. Miinapa näkyy jo kerinneen tulla takaisin ja valmistaa ruo'an.
KARPÉN. Yhdessä tämän meidän Maijan kanssa.
HERTTA. Vai Helmi Sormusenko se on työtä?
SORMUNEN. He… He… He… Helmi Sormunen?' Kuulitteko, kuulitteko te nyt, hyvät ihmiset? Nyt se on todistettu, että se on Helmi. Tässä on nyt todistaja. (Halailee Herttaa.) Minä kiitän sinua, rakas taivaan enkeli, joka minua pelastamaan tulit. — (Karpénin puoleen.) Kuulitteko tekin nyt, te maailman mainioin asianajaja? (Aikoo riemuissaan syleillä Karpéniakin.)
HOLM JA HERTTA (ovat vilkkaassa äänettömässä keskustelussa keskenään.)
KARPÉN (sysää Sormusen luotaan.) Yksi nainen ei kelpaa todis…