HERTTA. Nyt minä ymmärrän kaikki. Sinä Tuure, vekkuli!
KARPÉN. Tjah! Valitettavasti meni minulta tällä lailla oiva juttu hukkaan. —
(Eteisen kello soi.)
KARPÉN. Se on kai minun eukkoni..
HOLM (joka on avannut oven.) Niin onkin.
MAGDA .(tulee.) Minua on kai jo odotettu?
HOLM. Tietysti — kauan.
MAGDA (astuu sisään konvehtilaatikko kädessä.) Mikä juhlallisuus!
Pyydän anteeksi, että hiukan viivähdyin, mutta poikkesin Fazerille.
(Antaa Hertalle laatikon.) Tahdon kiittää sinua, rakas Hertta,
kaikesta, mitä nyt lakolla olet aikaan saanut.
KARPÉN. Sepä makea sovinto!
HERTTA. Kiitän itseni ja — kaikkien puolesta, joiden katkeruutta nämä meidän päivällisissämme voivat sulostaa. Toivon kuitenkin, että seuraava lakko voi vieläkin enemmän aikaan saada.