HOLM. Ihanat ovat toteutumattomat tulevaisuuden unelmat, mutta ihanin on todellinen nykyisyys. Sen tautta voinemme nyt käydä syömään, vai? (Kääntyy Helmin puoleen.)
HELMI. Kaikki on valmista.
KARPÉN. Ja nyt saamme siis nauttia meidän entisen Maijan valmistuksista.
MAGDA. Ja hän käypi itse meidän kanssamme pöytään.
HELMI. Jos rouva ensin sallii, että minä tässä esitän mieheni.
MAGDA. Se on totta! Olette naimisissa! — Te siis olette herra Sormunen!
SORMUNEN (puistaa rajusti Magdan kättä.) Minä justiin se olen. Varsin hauska tutustua.
HELMI. Mutta sitä paitsi minun pitää vielä pyytää rouvalta anteeksikin.
MAGDA. Mistä niin? En minä tiedä teidän mitään tehneen, rouva Sormunen.
HELMI. Kyllä. Minä unhotin tänään kiireessä, teiltä lähtiessäni, antaa takaisin nämä pestausrahat. (Antaa Magdalle kymmenen markan setelin.)