Agneta alkoi jälleen selvitä tajuntaansa. Hän asetti molemmat punaruutuisen villahameen lyhyiden hihojen paljaiksi jättämät käsivartensa pöydälle ja kurkisti veitikkamaisesti:
"Kun nyt Joachim serkku saapi nähdä Susenin…" tämä Joachimin "kiusoitteleminen" tuotti hänelle nyt kiihoittavaa, ennentuntematonta huvia.
"Susenini, Susenini, — ihastuttava! Mikä vartalo" matki Beata parrakasta sotaneuvosta, kierrellen kuviteltuja viiksiänsä.
"Ja miten ihailtu tuo Susen sitte on!" jatkoi Agneta samanlaisella äänellä. "Hän on jo ollut kihloissa kahdentoista arvoasteikossa kulkian kanssa!"
Joachim nauroi ääneen ja kumartausi alas nähdäksensä oikein Agnetan veitikkamaiset, voiton varmat, kiihoittavaisesti hymyilevät silmät. "Ja Agneta serkku toivoo siis että minä tulisin kolmanneksitoista!" sanoi hän muka loukkaantuneena, katsoen suoraan tytön silmiin.
"Ei, luutnanteista ensimäinen" vastasi Agneta erittäin kohteliaasti. Hänen silmänsä saivat yht'äkkiä tietämättään, vallattoman, riemua sädehtivän ilmeen, kun hän kohottausi, päätään taaksepäin heittäen.
"Nyt on jo aika Susenin alkaa uusi tusina!"
"Agneta, Agneta!" varoitti Beata nuhtelevaisesti noustessaan ja hankkiutuessaan, vati käsivarrellaan, lähtöön.
Mutta Joachim nauroi täyttä kurkkua — hän tunsi kuinka hän päivä päivältä pääsi yhä enemmän serkkujensa "perille".
Agneta oli myöskin noussut paikaltaan sohvalta ja koetti melkein hermostuneella kiireellä laittautua valmiiksi heti seuraamaan sisartaan. Joachim piti kohteliaasti ovea auki Beatalle, joka molemmilla käsillään kantaen kukkuraista vatia, oli jo ullakossa. Kun Agneta kulki hänen sivuitsensa, kumartausi hän häneen päin.