"Miten on jalan laita, Agneta?"
Ja hän, joka äsken oli ollut niin veitikkamaisen varma, hymyilevä ja hilpeä hiipi nyt hänen ohitsensa punaisena kuin veri aina hiusmartoon saakka, arka, puoleksi suuttunut, puoleksi rukoileva katse nyt mustissa silmissään.
Etehisen ovi avattiin reippaasti ulkoa päin. "Äiti!" kuiskasi matalalla äänellä pimeän ullakon läpi varoittavaisesti Beata — joka jo oli melkein alhaalla.
IV.
Iltapäivällä, vieraiden tulon edellisenä päivänä, juuri kuin piiat järjestelivät vierashuonetta ja kun tyttäret itse, majuurskan valvonnan alaisena laittoivat sängyt, niin että hän voi olla aivan varma että liinalakanat jaettiin oikealla tavalla ja parhaat hienoilla pitseillä koristetut korvatyynyt ja hänen häidensä aikuiset siniset silkkitakit asetettiin huolellisesti ja säntillisesti niille sängyille jotka hän oli itsekullekin määrännyt, ajoi pari vierasta herraa rattailla kartanolle. Agneta keksi heidät ensiksi vierashuoneen suuresta akkunasta, mutta huomauttamatta, tahi virkkaamatta kenellekään mitään, pujahti hän samassa tuokiossa ulos huoneesta ja riensi suin päin yläkertaan.
Kohta tuli kyökkipiika juosten sisälle ja pyysi majuurskaa Jumalan tähden olemaan hyvän ja tulemaan heti, sillä Munkebodan parooni ja eräs toinen herra olivat jo etehisessä.
Majuurska antoi pikaisesti pari määräystä, lähetti majuuria ja luutnantti Skytteä hakemaan ja katosi kiireesti vierashuoneesen, jota säästäväisyydestä, sen pahempi, ei ollut lämmitetty.
Kun hän hymyillen ja iloisena, uusin tukkalaitos päässään, joka kumminkin kiireessä oli tullut asetetuksi vähän vinoon, astui saliin, tapasi hän jo herrat täällä, jotka selin häneen seisoivat suorina ja juhlallisina toisen kiivupöydän luona tirkistellen tarkoin Breitenfeldin tappelua kuvaavaa hyvin epäselvää kuparitaulua ylhäällä seinällä.
Alettiin kohta kursailla ja lausua kohteliaisuuksia ja majuurska pyysi moninkertaisesti anteeksi, kun ei kukaan ollut saapuvilla herroja vastaanottamassa.
Parooni selitteli hyvin perinpohjaisesti olleensa ystävänsä kanssa Kristianstadissa hankkiakseen hiukan karjanrehua — kuten tavallisesti kevätpuoleen, oli hänen oma varastonsa jo lopussa. Ja nyt oli hänestä mukava tilaisuus pistäytyä Munkebodaan ja mahdollisesti — ellei se kovin tuottaisi herrasväelle vaivaa — pysähtyisi hän koko illaksi.