Joachim kiipesi muutamain, vanhojen laatikoiden yli, jotka sulkivat häneltä kulkuväylän, nykäsi päällään kiireessään paria talikynttilää — niitä riippui pitkissä riveissä ullakon katossa valkeamassa sydämen silmukoista nuoriin pujotettuina — ja saavutti vihdoin tuon näin neuvoin saarretun serkkunsa.
"Mutta Agneta", hän tietämättäänkin hiljensi äänensä istuutuessaan reen laidalle, josta serkku ei ollut vielä ehtinyt lähteä. "Sinähän istut ja palellutat itsesi kuoliaaksi täällä ylhäällä".
"Eeii", sanoi Agneta viivytellen. Nahkasista huolimatta paleli häntä niin, että hän värisi ohuessa hameessaan, paljaine käsivarsineen. "Minä… minä olin vain etsimässä täältä ylhäältä…"
"Nyt ne ovat konttoorissa, eivätkä tule sisälle ennen illallista". Joachim katsoi tarkoittavaisesti häneen, samalla kuin hän reippaasti kävi asiaan suoraan käsiksi.
Agneta nyrpisti huulensa ja katsoi alas. Hän ei liikahtanutkaan reessä.
"Agneta"! Joachim kumartautui eteenpäin ja hänen äänensä kaikui vieläkin himmeämmin. "Kun nyt et millään muotoa huoli hänestä niin…"
"Minä en voi", mutisi Agneta kiihkeästi, katsomatta serkkuun. "Otan myrkkyä, eli juoksen metsään, jos äiti pakottaa minua".
"Kukaan ei pakota sinua", kuiskasi serkku suuttuen ja tapasi hämärässä tytön käden, jonka hän, oikein itsekään tietämättä, mitä teki, rajusti pusersi omaansa. "Kuinka voit luulla, että kukaan uskaltaisi?…"
"Jospa hän vain olisi tahtonut jonkun noista toisista", kuiskasi Agneta alakuloisesti. "Äitihän tahtoisi sitä niin mielellään. Hän on sanonut, että hänen syntymäpäivänään kesällä julkaistaan kihlaus".
"Ei koskaan" huudahti Joachim tulisesti, "ei koskaan niin kauan kuin minä elän saa Niilo Olavi Stjerne sinua". Ja kun Agneta nyt yhtäkkiä huojentuneena kun oli joku, jolle voi huolensa uskoa avutonna turvautuen hänen suojelukseensa, aavistellen serkun sanoihin ja ääneen kätkeytynyttä tunteiden kuohua, kadotti kaiken itsehallintonsa, nyyhkyttäen ääneen, kasvot nahkasiin painettuina kumartausi serkku silloin hänen ylitsensä lohduttavaisena, hellänä ja heidän silmänsä kohtasivat toisensa reen pimennossa.