"Mitä hittoa tämä merkitsee?" kysyi hän päättäväisesti ja samalla vähän arvokkaasti.
Vapaaherratar oli noussut ja kokoili lankojaan ja tilkkujaan.
"Niin, niin, poikalopit" — kun Malviina vapaaherratar kiivastui, puhui hän aina samaa, karkeaa, sievistelemätöntä skånelaista, jonka hän muutoin säästi rengeilleen ja torpparilleen. "Tapelkaa nyt vaan tyttötypykästä, se onkin ainoa sopiva tapa päättämään tällaisia asioita, kun peli on kunniallista. Mutta älkää nuhjoko toisianne kuoliaaksi, se ei ole tarpeellista".
Niilo Olavi Stjerne piti ovea auki äidilleen: "Äiti voi olla aivan huoletta, minun selkääni ei Skytte läksytä".
Figge Wallqvist, joka vielä oli pysytellyt huomaamatonna takalistolla, purskahti yht'äkkiään, hermostuneesti nauraa killittämään kuullessansa tämän viittauksen Tukholman kuuluksikäyneeseen urotyöhön.
Vapaaherratar, joka jo oli astunut huoneesta ulos, kääntyi mahdikkaasti.
"Wallqvist voi seurata minua" sanoi hän.
Joachim oli raivostunut — ensiksikin itseensä kun ei ollut menetellyt viisaammin, ja sitte Stjerneen, joka taaskin uskalsi läimähyttää tuon tuhman överstin Lotta jutun hänelle vasten kasvoja ja sen juuri tänä hetkenä, Agnetan nimen yhteydessä.
Stjerne sulki oven äitinsä ja Figge ukon mentyä ja kääntyi sitten
Joachimiin.
"Tahdotko olla hyvä ja tehdä selkoa, mitä tämä oikeastaan merkitsee", sanoi hän lyhyesti.